Nämä kuvat otin ennen sateita, ennen kuin alkoi vihertää. Tonttiimme kuuluu pieni pala sammalpohjaista metsää naavaisine kuusineen. Sen reunamilla paju valtaa alaa, joten lampaille olisi töitä metsälaitumella. Ensin metsä on kuitenkin siivottava, sillä se on täynnä vähemmän miellyttäviä yllätyksiä. Sammaleen alta voi löytyä esim. piikkilankavyyhtejä...
... autonrenkaita...
... ja vanhoja muovi- ja metalliroskia. Kurjin kaikista on kuitenkin lasi, joka ei vuosikymmenten saatossa ole muuttunut miksikään. Tänä keväänä on hoidettu kissan tassusta viiltohaavaa katkenneine jänteineen ja viimeisimpänä Viljami-ponin kavion pohjasta viiltohaavaa. Molemmat eläimet ovat onneksi toipuneet hyvin.
Lasia ja muita maatumattomia roskia nousee maasta joka kevät. Ei siis riitä, että siivotaan kerran. Työ on hidasta. Metsän siivousta ei ole edes ehditty aloittaa.
Näin kaunis näkymä on polulta saunalle - jos ei kiinnitä roskiin huomiota. Taustalla näkyy myös korjausta odottava aitta.
Mielusiakin yllätyksiä metsän lähitarkastelu tuo: siellä kasvaa paljon pinkkiä ja lilaa muunnosta sinivuokosta. Tietääkö joku, mistä väri johtuu? Vaikuttaako siihen esim. maaperän pH vai onko erivärinen sinivuokko oma muunnoksensa, kuten valkovuokolla sinertävä hämyvuokko?
Nyt näsiöiden kukinta on jo ohi. Ne ovat kauniita ja niitä on metsässä paljon. Vähän hirvittää, malttavatko lapset jättää ne rauhaan. Yhdessä niitä on tutkailtu ja puhuttu myrkyllisyydestä.
Tällä hetkellä metsässä kukkivat valkovuokot ja esikot. Keltavuokkojakin on muutama pihan reunassa. Luulen, että ne ovat tulleet tuodun mullan mukana, sillä aikaisempina vuosina en ole niitä nähnyt.
3 kommenttia:
Oma metsä, pinikin, on mahtava juttu! Mutta ne roskat, ne ei ole muuta kuin ikävää. Meillä on ihan sama ongelma, ja se alkaa kun astuu ulko-ovesta ulos. Ei puhettakaan että lapset viilettäisivät missään ilman kenkiä. Lasia ja muuta roskaa puskee joka vuosi esiin milloin mistäkin.
Kyllä harmittaa nuo roskat! Me perattiin takapihalle nurmikkoalue kaivurin kanssa, se on ainoa jossa voi kulkea paljain jaloin. Kaivurilla on vielä töitä, että saadaan turvavyöhyke kiertämään koko talon ympäri.
Mutta kyllä: se oma metsä on ihana :)
Voi meitä ihmisiä kun noin luontos pilaamme kaikilla rojuilla.Kunhan joskus opisimme.
Kaunis kuja.
Lähetä kommentti