Herra Murphy taitaa ironian. Viikon kuluttua Auroran käsitapaturmasta piti alkaa lapsille muutaman päivän kurssi, Kesäkivaa käsillä. Sain onneksi siirrettyä lapset viikkoa myöhempään ryhmään ja Aurorakin uusine, kevyempine lastoineen pääsi osallistumaan. Mukava toimintaterapeutti teki lastan niin, että siitä saa helposti vapautettua etusormen ja peukalon askarteluun ja toipuva pikkurilli pysyy hyvin turvassa lastan sisällä.
Eilen koitti kurssin viimeinen päivä.
Aretta on vielä liian pieni kurssille. Ei tosin omasta mielestään.
Kolmen päivän kurssilla lapset ehtivät vaikka mitä: huovutusta (pallon muotoiset maskotit), kirjansidontaa (omat kesäkirjat), silkkivärjäystä (huivit), telavärjäystä (kassit) ja värjäsivätpä vielä paidat ja pikku pyyhkeetkin. Pienet hippilapset.
Otso kirjoitti jo omaan kesäkirjaansa. Äiti voisi olla tuosta rauhallisuudesta vähän eri mieltä. Hyvä kuitenkin, jos lapsi niin tuntee.
Auroran sormi toipuu hienosti. Haavanhoitoa on kuitenkin jo näille lämpimille ollut riittämiin (aikaisemmin iso haava ja jännevamma Siiri-kissan tassussa ja Viljami-ponin lasinsirun viilto kavion pohjassa). Nyt haavanhoidettaviin liittyi vielä Sulo-kissa parilla pistohaavalla tassussa.
Mutta mikäs kesä se olisi, jos ei sattuisi ja tapahtuisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti