Joku saattoi tuolla pari postausta sitten häikäistyä Kuplan tuoreimmasta kuvasta. Eikä syyttä, sillä Kupla sai osakseen vähän hellyyttä ja huolenpitoa. Mies maalasi sen lokasuojat uudestaan, hitsasi pohjan paikattavat kohdat, korjasi etuakselin ja vaihtoi pakoputken. Sen verran hyväksi tuli, että katsastusmies halusi ostaa. Se on hyvä merkki katsastuksessa!
Tämä on minun neljäs kuplavolkkarini, ensimmäisen ostin heti ajokortin saatuani -89. Tämä - nimeltään Helmi, vm. -67 - on ollut minulla pisimpään. Helmi oli meillä hääautona, Helmellä ajoin synnyttämään Auroran, Helmellä ajoin kesät talvet aina siihen saakka, kunnes Aurora tarvitsi turvakaukaloa isomman istuimen. Siitä lähtien Helmi on ollut kesäautona.
Nuorempana kävin kuplakokoontumisissa. Niissä ei ole tullut käytyä enää vuosiin. Pian voisi varmaan taas suunnitella, kun turvaistuimien määrä vähenee lasten kasvaessa ja koko perhe mahtuu kyytiin.
Ihanaa vaihtaa taas alle rakas kesäauto!
3 kommenttia:
Kylläpäs näyttää komealta!
Ainoa asia, jota elämässäni kadun, on se, että myin oman kuplani. Katri se oli nimeltään. Minä olin vastavalmistunut graafikko, muutto edessä ja asuntolan pihalla kupla, jonka moottori oli täysin sökö. Myin Katrin, katsoin kyyneleiden sumentamin silmin, miten se hinattiin pois.
Ei siitä koskaan toivu.
Kiitos Mun Tekemä!
Voi Susanna! Toivottavasti Katri on päätynyt hyvään kotiin. Mun ensimmäinen kupla meni kolarin jälkeen jokkisautoksi, se kirpaisee vieläkin.
Lähetä kommentti