perjantai 20. heinäkuuta 2012

Sisustuslehtisiistiä (edes hetken) - osa 1

Kun toimittaja otti minuun yhteyttä sisustuslehtijutun tiimoilta, en alkuun innostunut ollenkaan. En pidä itseäni sisustajana ja koko sisustus-sanalla on jotenkin negatiivinen kaiku. Vähän kuin lavastus tai somistus. Mielikuva, jossa nainen innoissaan sisustaa joka paikan valkoiseksi ja sieväksi, niin etteivät niihin saa mies, lapset tai lemmikit koskea.

Mies-parallani on taipumus ostaa minulle mönkään meneviä lahjoja. Tänä vuonna sain synttärilahjaksi Romuromanttinen sisustus -kirjan. Olen jo onnistunut hukkaamaan sen (en tahallani, ihan totta!), muuten lainaisin sen alkusanoja teille. Niissä luki kuitenkin jotain tämän tapaista: "Maailma on synkkä ja musta. Siksi kodin täytyy olla valkoinen." Kirjan kuvista löytyi tietysti (hei, ja nyt EN sitten mollaa kenenkään sisutusta, korostan että minusta jokainen saa tehdä kodistaan näköisensä, mutta nämä seuraavat vain eivät ole MINUN juttujani): 
  • heinäseipäistä tehdyt tikkaat (maalattu valkoiseksi)
  • lihakoukku roikkumassa uusiokäytössä (taisi kyllä tässä kirjassa olla joku kalastusnaarausvempeles)
  • sukset olohuoneessa omaperäisenä ideana (laittaisin itsekin, jos niillä olisi joku esi-isä hiihtänyt vapauteen siperialaiselta vankileiriltä)
  • loputtomasti asetelmia random-esineistä, joilla ei ole tunne- tai käyttöarvoa
Mietin paketin saadessani, että milloin ihmeessä minä ehtisin nykyään lukea kirjan. Paketin aukaistuani totesin ongelman ratkaistuksi, sillä aihe ei tuntunut omalta. Aurora kertoi, että isä oli mennyt lahjanhankintareissulla paniikkiin. Tai ainakin hermostunut ja sännännyt kirjakauppaan. Mönkään meni lahjan kanssa siis tämänkin kerran. Mutta ajatushan se tärkein on :D

Kai minun pitää miettiä tuota sisustusangstiani, laajentaa käsitystäni sisustamisesta. Kyllähän minullakin on jonkinmoinen visio siitä, millaiselta haluan kotini näyttävän ja tuntuvan. Myös toimin päästäkseni sitä visiota kohti. Eli ehkä sittenkin sisustan?


Ajatus ammattilaisten tekemästä jutusta kodistamme - vuosien remontin jälkeen - alkoi tuntua houkuttelevalta. Niinpä sovittiin jutuntekopäivä. Saatiin taas yksi deadline saada remontti, sisustus ja siivous etenemään. Pesin jopa kaikki talon ikkunat kerralla!


Kuisti on ollut tähän asti kammottavan kaaoksen vallassa. Kodinhoitohuone on edelleen tekemättä, joten kuistille on lempattu sinne kuuluvia tavaroita, mm. pyykkikorit ja siivousvälineet.


Kenkämäärän perusteella talossa voisi kuvitella asuvan tuhatjalkaisen. Viisihenkiselle perheelle kenkiä kertyy. Kuistilla vintin rappusilla on niille hyvin tilaa.


Kuistin naulakon lisäksi ulkovaatteille ja kengille on vielä eteisessä valtava, vanha kaappi. Vanhassa Jaffa-laatikossa on ipanoiden hattuja, hanskoja ja villasukkia.


Olohuoneeseen tein tyhjänä olleeseen nurkkaan lukunurkkauksen. Koin vanhan jalkalampun kanssa iloisen jälleennäkemisen, se on viety tallin vintille muuton yhteydessä ja odotellut siellä vuosia unohdettuna. Ostin siihen vain uuden varjostimen. Opetustaulut ovat aika huonokuntoisia, ostin ne keväällä paikalliselta rompetorilta.

Tiedoksi uusille lukijoille, ja niille, jotka eivät ole aiemmin jorinoitani jaksaneet lukea, että meillä on pelkkä puulämmitys. Olohuoneen tolppamuuri nielee metrisiä halkoja ja antaa lämpöä pitkään.


Sisustusjuttu innosti minut ompelemaan olohuoneeseen uudet verhot. Mies tykkää kovasti sanomalehtikuosista, joten laitoin sitä ruusukuvioisen, oliivinsävyisen kirpparilöytö-valoverhokankaan kaveriksi.


Ostin Indiskan alekorista muutaman koristetyynynkin. Niitä ei ole koira vielä järsinyt pilalle.


Muuten olkkari on ennallaan: toimisto yhdessä nurkassa, TV kiinankaapissa piilossa, sohvissa taas tummat päälliset. Meillä on kaikkiin toisetkin päälliset ja niitä täytyy pestä ahkeraan.


Työhuone on valmis! Siellä on kaikki listat ja lamputkin paikoillaan! Tein sinne verhot kirpparilta löytyneistä kelta-pinkki-kukallisista valoverhoista.



Iloinen mallinukke Pirjo on löytänyt paikan nurkasta oviseinältä. Siinä se ei pelästytä huoneeseen astujalta löysiä housuun, jonka se teki väijyessään ovea vastapäätä, ikkunan vieressä. Seinälle löysin (kirppikseltä, mistäs muualtakaan) vanhan, vihreän naulakon. Pahvilaatikko ei ole sisustuselementti: puodille on aina menossa tai tulossa tavaraa. Tässä laatikossa olevia kaukomaiden ihanuuksia ja idän ihmeitä voi nyt tilata myös verkkokaupasta (tämä on minun blogini, joten mainostan sumeilematta; siitäs saitte ja siitä!)


Yläkerrassa on vallinnut tähän asti pahin keskeneräisyys. Nyt on katto maalattu ja listat paikoillaan. Tekemättä on enää kylpyhuone, mutta nyt siihenkin löytyi ovi Annosta. Mies teki karmit ja sovitti paikoilleen.


Täällä ovat nyt vierashuone ja minun työhuoneeni. Portaista puuttuu vielä kaide ja paikoillaan on tilapäinen raakalautaversio.



Lehtijutun pitäisi ilmestyä syksyllä. Kerron kyllä täälläkin sitten, kun on ajankohtaista. Tai ehkö ne lehdessä nauravat ja koko juttu hulluine taloineen päätyy mappi Ö:hön.

Siististä kodista saatiin nauttia lähes tuntien ajan. Ehdin ottaa siitä lisääkin kuvia, osa 2 siis luvassa seuraavaksi.

Jutuntekopäivä oli mukava. Kuvattiin, juteltiin ja kahviteltiin. Minä pidin vuoroin lapsia pois kuvista ja kuvattavista tiloista tuhoamasta ja vuoroin ohjasin kuviin mukaan. Lampaat innostuivat oikein linssiluteiksi. Kiitokset toimittaja-Tanjalle ja kuvaajalle!

7 kommenttia:

*Minna* kirjoitti...

Kaunista on kodissanne, kelpaa esitellä lehdessä! Nuo lattiat on kyllä hienot, aivan kateeksi käy ;D

Ei mene aina putkeen lahjaostokset... Repesin lukiessani mielipidettäsi suksista olohuoneessa :D :D :D Minä toivon, että joku haluaisi lahjoittaa minulle kirjan Rakkaat vanhat puutalot (Matti Laine ja Anssi Orrenmaa) ja ellei niin käy, niin täytyy lähteä kirjaostoksille. Selasin sitä kirjakaupassa ja se oli kyllä kuin meille tehty!

Ikuinen vauvakuume kirjoitti...

En tiedä, sisustetaanko teillä, mutta kyllä teillä varmasti viihdytään.

Kaisa/Peikkolapset kirjoitti...

Kengät iloisena värimerenä rappusilla! Tykkään kovasti!

Nauroin epähuomiossa ääneen "laittaisin itsekin, jos niillä olisi joku esi-isä hiihtänyt vapauteen siperialaiselta vankileiriltä"-huomautukselle...:DD

Anonyymi kirjoitti...

Tämä oli ensimmäinen sisustusjuttu ikinä, joka tuntui niin omalta, ja jonka edes jaksoin lukea loppuun, no okei, silmäilin - katsoin kuvia. Tuo kenkäkuva oli oikein puhutteleva.

Allekirjoitan tuon mitä sanoit tuosta valkoisesta...

En ole myöskäään koskaan ymmärtänyt sanan sisustusesine merkitystä. Mennee sinne krääsän puolelle? Ja ensi sesonkina uuttä krääsää? Huudan ääneen tuskasta, jos meille kotiutuu joku "sisustusesine". Onneksi myös ihmiseni tietävät tämän ja kysyvät jo etukäteen, mitä he eivät saa minulle ostaa lahjaksi.
Winnie

Jeriika kirjoitti...

Vauhdin huumaa... energiaa Teillä riittää =) Ihanan kodikasta, juuri Teidän näköistä. Kenkärivistö oli aivan ihana värikkäine saappaineen. Eikö ole ihanaa tehdä juttu, ettei aina kaikki ole sitä valkoista?

P.s Matkalaukut esiin sitten ;D

Mummutin kirjoitti...

Pitää muistaa seurailla, milloin juttu ilmestyy. Kiva nähdä, millainen teidän kodista on muotoutunut ja lapsetkin on jo tosi isoja! Terkkuja vaan täältä kairilan mökiltä!

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos kaikille mukavista kommenteista!

Minna: Täytyy pistää kirjavinkki korvan taakse!

Ikuinen vauvakuume: Olipa kauniisti sanottu :)

Kaisa: Tuo kenkäkuva on herättänyt yllättävän paljon reaktioita ystävissäkin :D

Winnie: Minunkin tuttavapiirissä on mennyt hyvin perille, että sisustusesineillä ei tarvitse lahjoa :D

Jeriika: Hih, eikös olekin eri näköistä kuin siellä kamalassa mökissä Häijäässä :D Se oli rankka talvi se. Tämä koti oli silloin purettuna lähes hirsikehikoksi.

Päivi: Kiva, kun löysit mukaan :)