Puodin myllerrys

Nyt puoti alkaa olla taas esittelykunnossa. Tervetuloa siis kurkkaamaan peremmälle!

Heti eteisessä on uudistus, josta ansaitsisin vähintään Vuoden Voimanainen -mitalin. Nostin nääs välioven paikoiltaan (piti purkaa karmit ensin, mutta eihän tätä emäntää huimaa kajota museorakennukseen sorkkaraudalla) ja sitten raahasin sen yksin kapeita tikarappusia vintille talteen. Jokainen vanhojen puuovien kanssa paininut tietää, miten järkyttävän painavia ne ovat. Sain irrottamani karmit ja listat vielä nätisti paikoilleenkin. Nyt oven paikalle mahtuu korttiteline ja vintin alarappusetkin saatiin myyntitilaksi.

Tässä myllerryspäivän tunnelmaa. Vaihdoimme paikkoja niin, että mun vanhaan nurkkaan muutti Taikaviitan Tarja (oikealla), vanhan kassan paikalla vasaroi Nonon Mari laukuilleen tellinkejä ja minä sain Marin vanhan paikan suuren ikkunan edestä. Kassa siirrettiin kakluunin viereen.

Projektin vaiheet olivat ne perinteiset (tämä on vanha juttu, kopsattu jostain):

1. Valtava innostus
2. Jumalaton hämminki
3. Helvetillinen sekaannus
4. Järkiintymisvaihe
5. Syyllisten etsintä
6. Syyttömien rankaisu
7. Niiden palkitseminen, jotka eivät osallistuneet projektiin

Nyt puotiin tullessa ensimmäisenä vastassa on kassatiski. Sen takaa näkyvät Nonon laukut. Helmikahvaiset pääsevät oikeuksiinsa ikkunassa.

Kassatiski kaipasi kunnon katseenkiinnittäjää, joten ompelin sen päälle katoksen. Mukailin omaa vuodekatoksen ohjettani. Tein tästä matalamman ja halkaisijaltaan suuremman (jatkoin vannetta paineilmaletkulla).

Nyt on mukava polttaa kakluunissa kynttilöitä, kun ne näkyvät myös kassalle. Tulia suojellun rakennuksen pesään ei saa tehdä, vaikka ajatus olisikin houkutteleva.

Kassatiskin takaa. Vasemmalla Taikaviitan nurkkaus ja oikealla mun puoli. Vein rekin pois ja laitoin pipot ja lastenvaatteet uuteen järjestykseen. Hyllyn päälle löysin somisteeksi vanhat nukenvaunut kirppikseltä.

Nyt saan peltilelutkin hyvin esille ja robotit niille kuuluvalle paraatipaikalle.

Iso ikkuna on ihana! Puodin ikkunaseinusta on Finlaysonin palatsille päin. Pihalle, rahvaan puolelle, ei ole ikkunoita ollenkaan. Palatsille päin näkyvät päädyt on kaikista rakennuksista koristeltu upeasti. Tallipiha on alun perin rakennettu tehtaanpatruunan hevosille ja niistä huolehtiville palkollisille. Puotimme on ollut alkujaan alueen vahdin asunto, viereisessä kahvilassa on asunut kuski. Finlaysonin hevosvaunujen kuskin paikka on ollut haluttu ja kuskeja onkin ollut vara valita mm. Virosta saakka.

Puodissa on myös pikkuruinen keittö. Nyt uskallan vilauttaa sitä teillekin. Se on nääs myös varastohuoneemme ja tähän asti sinne on ollut vaikea sopia sekaan. Eilen kuitenkin siivosin senkin, samassa ovenpoistourheuspuuskassani. Nyt keittiöön sopii pieni pöytä ja tuolikin. Luksusta!

Näkymä Kuninkaankadulta keskustaan päin (kohdalla oma puoti, seuraava rakennus on kahvila). Tämänvuotisen piharemontin yhteydessä on myös korjattu ja osittain uusittu Tallipihan aidat. Nyt omenatarhan aita hohtelee valkoisena. Puodin kohdalle aidankorjaajat eivät ole vielä ehtineet.

Pikkuruutuinen ikkuna on sen verran korkealla, että ihan näyteikkunaksi siitä ei ole. Ahdin tilan tuotteita sieltä kuitenkin palatsin suuntaan pilkottaa.

Toivottavasti saimme rymsteerattua pikkuruisen puotimme entistäkin ihanammaksi! Tässä talossa on hyvä henki: vanha, kiireetön ja rauhallinen.