Puotipuksun viikonloppupuuhia

Olipa hyvä viikonloppu puodilla! Myllerryksen jäljiltä tavarat ovat löytäneet paikkansa ja puoti on kuin onkin entistä ihanampi. Mikä helpotus! Myllerryksen aikaan oli muutama päivä, joina asiakkaat käyttäytyivät oudosti: kukaan ei kommentoinut puotia (yleensä kuuluu ihastuksen huokauksia) ja kauppakin tuntui käyvän tahmeammin. Nyt ihastelevat, tanssivat ja laulavat (kyllä: pienessä puodissa musiikki tarttuu, milloin radiosta tai CD:ltä - tänään soi mm. P!nkin uusi levy) asiakkaat ovat taas palanneet.

Minulla oli ompeluläksyjä mukana harmaan hiljaisten lokakuun päivien varalta, mutta asiakkaita kävi niin, että kahvitkin meinasivat jäädä juomatta. Enkä sitä paitsi malttanut keskittyä ompeluksiin, hiljaisina hetkinä säädin ja säädin puotia.

Ompelin kuistille viirinauhan ja vaihdoin värivalot tunnelmallisiin Tallilyhtyihin. Huomaa, että valotehtaallakin joku on ärsyyntynyt termiin "jouluvalot". Pakkauksessa luki isolla: "... ympärivuotiseen käyttöön..."



Ompelin muutaman viirin myös kuistin pienen ilmoitustaulun koristeeksi.

Maalasin kassan vieressä olevan hyllyn taustan jäkälänvihreäksi. Siitä löysi paikkansa vanhanaikainen joulujuliste, joita minulla on myynnissä. Taikaviitalla on myynnissä ihania joulukalentereita.

Minäkin laitoin jo jouluaarteita esille puotiin raahaamilleni uusille kalusteille - jeeppini Jorma on kulkenut viime aikoina muuttokuormissa molempiin suuntiin kodin ja puodin väliä. Vanha maitotonkka on juuri sopiva alusta korttitelineelle ja aitasta löytyi vanha puutynnyri, jonka mies korjasi. Minä maalasin myöskin aitan kätköistä löytyneen pirtinpöydän mukakuluneen valkoiseksi.

Tämän Susannan työhuoneelta siepatun tekstin kehystin kassalle, ostawaiset nääs joskus yrittävät tinkiä. (Tinkivätköhän Prisman kassalla myös?) Joskus tinkaaminen suoraan sanottuna ottaa päähän. Tällä alalla ei muutenkaan juuri rikastumisen vaaraa ole ja joka roponen olisi pois lasten lautasilta, minun palkastani. En minäkään käy asiakkaiden palkkapusseilla - ainakaan vastineetta. Kivijalkapuotiin tinkiminen ei kuulu.

Tuntuukohan vain, vai onko tinkaajia koko ajan vähemmän? Ehkä ihmiset ymmärtävät nykyään paremmin ja paremmin, mistä hinta veroineen ja kuluineen koostuu. Tai ehkä asiakaskuntaamme valikoituu tätä valistunutta kansanosaa?

Minun puuhastellessani puodilla mies keräsi lasten kanssa laitumen pois. Otso ajoi koko reitin laitumen ympäri ja jyrkän pikkumäenkin pihaan asti. Mies sai rauhassa keriä aitalangat ja kerätä tolpat peräkärryyn.

Minä rakastan puotipäiviä. Ne ovat mukavaa vastapainoa kodin ipana- ja talliarjelle. Tuntuvat välillä suorastaan vapaapäiviltä kotirumban jälkeen.