Olin lauantaina pitkästä aikaa puotivuorossa. Tallipihalla oli Tampereen seudun matkailutoimijoiden tapahtuma Helmiä Runoilijan reitillä. Sää suosi, mutta suurempikin väenpaljous olisi mukaan sopinut.
Minua jännitti aika tavalla palata puodille: mitä jos huomaan tehneeni ihan väärän päätöksen? Tallipihalta on vaikea lähteä. Puodilla vastassa olivat kuitenkin juuri ne kaikki pienet asiat, jotka saivat vaakakupin kallistumaan lähdön puolelle. Illalla olin väsynyt ja surullinenkin, mutta vakuuttunut että ratkaisu on ainoa oikea ja tuo mukanaan paljon hyvää kotielämään. Perhehoitajan pieni palkka tuntuu jo perheemme taloudessa: lapsille on ostettu uusia kumisaappaita, kesäkenkiä ja vaatteita - yhdellä kauppakeskusjamboreella! Puodin alkuvuoden tulokseni on tappiollinen.
4 kommenttia:
Tervetuloa meidän perhehoitajien joukkoon!! Täytyis treffata oikein joskus ilman lapsia niin saatais kunnolla jutella.Aiheita piisais. Kyllä kotona on ihanaa!Välillä tietty irtiotto piristää, niinkin pieni kuin kirppispäivä! Terv Salla
Kiitos Salla! Juu, olis mukava saada jutella joskus ihan rauhassa :) Joku ikioma henkireikä on oltava, mulla se on varmaankin jatkossa tämä yritys jossain pienemmässä muodossa. Ideoita on, katsotaan mikä toteutuu.
Sinulle on haaste blogissani. :)
http://susannantyohuone.blogspot.fi/2013/05/11-sita-ja-11-tata-ja-sita-sun-tata.html
Kiitos Susanna :)
Lähetä kommentti