Tuntuu uskomattomalta, että loputtomalta tuntuneen talven jälkeen kevät onkin yht'äkkiä aikataulusta edellä. Laidunkausi alkoi pari viikkoa edellisvuosia aikaisemmin!
Minusta on vähän mälsää, että meidän elikot eivät arvosta vihreää vapauttaan sen enempää, vaan keskittyvät heti tyynen rauhallisina syömiseen. Kaiholla muistelen Ypäjän hevostalouskoulun aikoja, kun päästettiin siitostammat laitumelle ja tanner tömisi, kaviot kumisivat ja ruohomättäät lensivät ilmassa. Vapauden huumaa, voimaa ja energiaa! Missä se nyt on, kysyn vaan.
Lampaat odottavat edelleen keritsemistä.
Possu sentään osoittaa jonkinlaista vapauden huumaa: se röhkii ja hölkkää muutaman askeleen ulos päästyään. Sitten sekin keskittyy syömiseen. Maan tonkiminen on onneksi jäänyt vähemmälle laitumien viherryttyä.
Olen ihmetellyt, miten lila-siniset kevätesikkomme tuntuvat niin eksoottisilta. Tänä keväänä syy selvisi, kun nuoruuden ystäväni lisäsi facebookiin kuvan kevätesikoista. Vantaalla ne olivat keltaisia!
Voisi luulla, että laumassa kulkee neljä lammasta. Possu Orf on soluttautumisen mestari.
Pitäisi keritä lampaat, haravoida piha loppuun, tehdä hevosille isompi laidun, rakentaa possulle kesäkoti ulos, aloittaa tallin pesu ja kalkitseminen ja siivota hevosten talvitarha. Mammaloma puodiltakin lähenee loppuaan ja ompelusten työjono on kasvanut pitkäksi. Minä kuitenkin käärin vielä jotain ihanaa kantoliinaan, tuoksuttelen maailman ihaninta tuoksua. Vielä hetken.
6 kommenttia:
Tuo on imikkä eikä esikko :)
Hyvää laidunkautta teidän laumalle ja aurinoista kesää teidän perheelle! Blogiasi on kiva lukea!
-Päivi
Minäkin heti aloin muistella, kuinka lapsena se oli aina kevään suurin nähtävyys, kun naapurin Tapio laski lehmänsä laitumille ekan kerran. Jestas, mikä riemu niillä naikkosilla olikaan, kun ne utareet heiluen ryntäilivät ja pomppivat uudella ruoholla.
Hih, taas mun hortonomiset taidot osoittautuivat olevan tasoa "Musta peukalo" :D Eksoottisia ovat imikät esikoiksi.
Susanna: muistan myös, kun tädin luona lehmät pääsivät ekan kerran laitumelle. Se oli hienoa se. Oon kieltämättä vähän pettynyt tähän maalaiselämään, kun meidän möllikät eivät villiinny yhtään :D Tosin ehkä pidemmän päälle voisi olla raskasta, jos joka asiasta revittäisiin draamaa irti...
Ihanat eläimet, näyttävät onnellisilta, vaikkeivät tannerta tömisytäkään ja ilmeisesti tekevät myös teidät onnelliseksi :))
Heip, meilläkin Wiukutin pääasiassa intoili asialle jos toisellekin vääntämällä turpansa vänkyrään ja sit kielen ulos poskesta. Oletan et olet tutustunut Hänen Ilmeeseensä... Vanha vuonotamma sentään, jonka ei uskois loikkivan mihinkään, vetää pukkilaukat eka nurtsin ja eka lumen kunniaksi, tosin vain lyhyet. Sit jatko järjestyksessä 1. PIEHTAROI, 2.SYÖ, SYÖ, SYÖ ja SYÖ (oli se sit se uusi nurmi tai sit se uusi lumihanki, kaikki kelpaa SYÖTÄVÄKSI)
Kiva kuulla, että jossain päin Suomea on hepat päässeet jo laitumelle... Meidän heppa joutuu odottelemaan tuota ihanuutta vielä pari viikkoa ainakin, koska kevät tuli täällä vähän myöhemmin kuin yleensä. Olisipa minullakin vielä pikkuinen, jota voisi haistella, vauvat ovat ihania...
Lähetä kommentti