Kassatiski

Ei voi olla totta! Nyt, kun Tallipihan puodin vuokrasopimuksen viimeinen kuukausi on meneillään, tulee kirppiksellä vastaan tämä ihanuus ja sopuhintaan. Rahat ovat taas tiukilla, ja meinasin jo jättää tiskin haikein mielin odottamaan rahakkaampaa (ja puodikkaampaa) löytäjää. Kassalla kuitenkin törmäsin Tallipihan Liisaan, Hitaaseen Taikuriin, joka oli tiskistä vähintään yhtä innoissaan kuin minä. En tiedä, tuleeko tiskille käyttöä ja milloin, mutta mukaan se lähti.

Joskus tuntuu, kuin joku johdattelisi elämää. Miten vaikea päätös oli sanoa Tallipihan puoti irti - ja mitä hyvää siitä kuitenkin on seurannut! Ilman sitä päätöstä en olisi pystyttänyt mukavasti käyntiin lähtenyttä shop-in-shopia Silmu&Solmuun. Marttilankadun kulmilla kytee nyt todella kutkuttavasti, uskon että minulla on paikkani tuon kydyn roihuun puhaltamisessa. Voi, miten toivon tämän kotikaupunkini kulman piristyvän ja nousevan uuteen kukoistukseen!

Ilman Tallipihan puodin irtisanomista en olisi ikinä saanut aikaiseksi ostaa kauppa-autoa. Se olisi jäänyt haaveeksi, jota siirrän ja siirrän. Nyt se etenee, ihan tuossa omassa pihassa! Kauppa-auto mahdollistaa myös sen, että pääsen rakkaalle Tallipihalle jatkossakin. Olen vapaa kulkemaan mobiileine puoteineni silloin, kun ipanatilanne sen sallii. Ja kun ei salli, voin hyvillä mielin ajaa Kurpitsavaununi latoon lepäilemään.

Jonain päivänä minulla on ikioma puoti. Tallipihalla tai Marttilankadulla tai jossain muualla. Siihen asti tiski odottaa. Nyt olohuoneessa, mutta minulla on sille jo mielessäni toinen paikka.