sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Työhuone & sairastupa

Olen saanut komennettua itseni yhä tiiviimmin tallista työhuoneelle. Kuukauden päästä pitää olla lähes kaikki Joulutorille mukaan lähtevät myytävät valmiina. Vaihdoin työhuoneelle toisen radion, josta kuuluu muitakin kanavia, kuin yksi. Wanhan radioaparaatin ainokainen kanava alkoi käydä masentavaksi, se oli joku paikallinen iskelmäkanava. Ei ihme, jos Suomi johtaa itsemurha- ja masentuneisuustilastoissa, jos moista jatkuvasti kuunnellaan! Viimeinen pisara oli, kun joku Humppa-Jani ruikutti parvekkeella tupakki huulessa lätkimään lähteneen perheensä perään. En tiedä kappaleen tai sen esittäjän nimeä, mutta kovasti pärjäsi tuon kanavan toiveäänestyksissä. Nyt kuuluu taas piristävämpääkin, kuten vaikkapa Kings of Leonin Sex on Fireä tai Beatlesin Twist and Shoutia. (Otson syntyessä soi joku Beatlesin kappale, josta muistan vain, ettei se ollut Hard Day's Night - olisi sopinut tilanteeseen - mutta taitaisi sopia tämäkin.)



Työhuone uhkasi joutua kaaoksen valtaan, sillä siellä on nyt hirmuinen määrä kaikkea keskeneräistä. Myös valmiiden pinot alkavat kasvaa. Niinpä laajensin tilapäisesti yläkerran aulan puolelle, johon kerään kaikki Joulutorille valmistuneet.


Nyt juuri keskeneräisinä kurkistelee tällaista porukkaa.



Viime viikoksi olohuone on muuttunut sairastuvaksi. Minä olen vaihtanut elokuvia dvd-soittimeen, mitannut kuumetta ja tropannut potilaita.


Minä onneton puolestani onnistuin kivihommissa jättämään nimettömän kahden kiven väliin. Painavia ovat, tosiaan. Onneksi ei mennyt peukalo, tällä kädellä ompelu ja muut hommat onnistuvat vielä.



Päivät ovat muuttuneet pimeiksi. Pimeyttä vastaan virittelin tähdet ikkunoihin. Marraskuu on tullut, tuttuna taas. Käsityöyrittäjänä täynnä joulukiirettä ja jännittävää hulinan odotusta, äitinä kulkutautisten hoivaamista, hevostyttönä hirvestäjien välttelyä ja otsalamppujen virittelyä, naisena glögiä, kynttilänvaloa ja kainaloon käpertymistä.

5 kommenttia:

Sari Noukkala kirjoitti...

Pirteän näköisiä nuo kangashepat! Ihania:) Teillä on kyllä oikein mukavan näköistä siellä kotona,niin sisällä,kuin tallillakin.Itsekin odotan vielä hevostelun palaavan mahdolliseksi,jossain kohtaa tulevaisuudessa.Onneksi ei kuitenkaan ihan ilman hevosen tuoksua tarvitse nytkään olla;)
-Sari

Haapametsä kirjoitti...

Vitsi kuinka suloisia heppoja :) Toivotaan että potilaat parantuvat nopeasti!

Susanna kirjoitti...

Oijoi, työhuoneesi on vähintään yhtä suloinen kuin kaikki tuotteesi. Rakastan sitä rönsyilevää kirjavuutta, jota kaikissa ompeluksissasi on.

Irmastiina Ruusukummusta kirjoitti...

Pikaista paranemista potilaalle....ja sinunkin sormelle...:)

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos teille kaikille ilahduttavista kommenteista! Tulipa hyvä mieli :)

Ihan hassua, että nyt on ollut monta postausta peräkkäin, joihin on tullut kommentteja. Mun blogi on ollut melko harvaan kommentoitu koko olemassaolonsa ajan. Ihan kullanarvoisia ovat olleet jokainen viesti! Toisen blogini kirjoittamiseen hukkui into ihan totaalisesti negatiivisten kommenttien myötä. Vaikka ajattalen, että itselleni (ja nykyisin tietysti myös yritykselleni) tätä teen, niin edes pieni vuorovaikutus on tärkeää.

Tautitupa toipuu onneksi jo, isommat sain aamulla tunkea koulutaksiin, pienin vain on vielä toipilas. Sormi taisi ihan murtua, kun vaivaa edelleen ja matkan varrella näyttikin tosi hurjalta. Onneksi ei paljoa haittaa ompelua :)