maanantai 2. joulukuuta 2013

Viime hetken mökkipaniikki ja torikammo

Viime viikolla kävimme Pajukannan tilan Anun kanssa kaupungin varastolla tutustumassa lähemmin joulutorin mökkeihin. Me saimme suurimman ei-elintarvikkeiden myyntiin tarkoitetun mallin. Menimme paikalle intoa puhkuen, kamerat tanassa, mittanauhat ojossa ja lyijykynät teroitettuna: nyt suunnitellaan kunnolla ja tehdään mökistämme hieno.

Marraskuun aamussa meitä odotti varastolla melko ankea näky. Idyllinen joulutorimökkimme näyttää jokseenkin luotaantyöntävältä ulkoa katsottuna metallirunkoineen ja räystäineen.


Sisällä vastassa oli vieläkin ankeampi näky.


Vankiloiden sellitkin rakennetaan viihtyisämmiksi. Mitä ihmettä näiden rakentajien päässä on liikkunut? Arkkitehdin suunnitelmia on oiottu reippaasti ja mm. vaaleanharmaan vesivanerin tilalla on mustaa, tekstillistä.



En tiedä, mikä on mökissä ruminta. Minne vain katsoo, tulee vastaan aina entistä rumempi kohta.


Se joku aika sitten miettimäni Pip Studion tapetti oli tarkoitettu mökkiin. Se saa jäädä odottamaan parempaa käyttöä, sillä meillä on aikaa mökin sisustukseen ja tuotteiden esillepanoon vain yksi pilkkopimeä ilta. Molempiin on sitä paitsi liuta rajoituksia, käsityöläisen kädet eivät todellakaan ole vapaat.


Valtava innostus on hiipunut ja nyt liikutaan tämän projektin vaiheissa jumalattoman hämmingin ja helvetillisen sekaannuksen välimaastossa. Tuon mökin rumuuden kanssa on pitänyt nielaista kerta jos toinenkin. Miten ihmeessä tuosta saa taiottua yhdessä illassa lämpimän, kutsuvan, kauniin ja satumaisen?

Tänään kävimme purkamassa Joulutorin näyteikkunan virastotalolta ja katsomassa rakenteilla olevaa toria. Mökkimme on suihkulähteen vieressä, suihkulähdettä suojaava lasikupu on pimeään aikaan kauniisti valaistu. Mökin rumat metalliosat ovat armollisesti peittyneet havuköynnöksiin ja ei se tuolla niin luotaantyöntävältä enää näytäkään. Hetken nieleskelyn jälkeen sisustukseen ja somistukseen alkaa putkahdella uusia ideoita.


Tämä mökin laitto otetaan haasteena ja kokemuksena.


Tuleeko rumasta ankanpoikasesta joutsen? Iskeekö mustan katon alla torikammo tai masennus? Ja missä ihmeessä on viime keväänä pakkaamani kassillinen omia toppavaatteitani?

5 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Hmmmm.... oijoi....

Mutta onneksi sinulla on niin mahdottoman iloiset ja värikkäät ja rönsyilevät tuotteet, että takuulla kaikki rumuus jää niiden varjoon.

Kankuritar kirjoitti...

Odotan mielenkiinnolla, mitä kivaa ja jouluista saatte laitettua, ja tuotteet ja myyjät ovat kuitekin avainasemassa. Tsemppiä vaan.

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen varma että te jos ketkä onnistutte luomaan mökkiin jouluntaikaa ja satua ja ennenkaikkea sinne houkuttelee astumaan iloisesti hymyilevä Jasmiina ja ihanat tuotteet! <3

Tanja

Sirkku kirjoitti...

Sopivan karut olosuhteet, jotta teidän luovuus pääsee valloilleen. Oikein hyvä haaste! Jään mielenkiinnolla odottamaan kuvia lopputuloksesta.

Jasmiina kirjoitti...

Kiitokset teille kaikille kommentoineille <3