maanantai 6. tammikuuta 2014

Kolme toivetta ja kolme lupausta

Vuoden vaihtuessa tulee aina katsottua taustapeiliin. Minulla ei kuitenkaan ole tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, vaikka seuraavan vuoden suuntaa mietinkin. Sen sijaan tämä Susannan työhuoneelta bongaamani loppiaistaika miellytti, niinpä minäkin teen sen.


Lupaan olla tänä vuonna rohkea, entistä rohkeampi.

Vuosi 2013 oli minulle luopumisten vuosi, isojen päätösten ja isojen asioiden vuosi. Ensimmäinen matkani pienen ihmisen sijaisäitinä alkoi. Päätin luopua Tallipihan puodista. Rintasyöpäepäily. Sain paljon ja jouduin ajattelemaan paljon, laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Huomasin, että mitä rohkeammin teen päätöksiä ja mitä rohkeammin olen oma itseni, mitä enemmän uskallan rakastaa, sitä enemmän saan. Saan elää ja saan vastarakkautta.

Koskaan ei tiedä, mitä elämällä on tarjottavana. Lupaan tarttua uusiin haasteisiin rohkeasti.



Lupaan jatkaa hevosharrastusta aktiivisesti.

Ratsastus- ja hevosharrastukseni on jäänyt vuosiksi äitiyden ja puodin jalkoihin. Nyt molempien kanssa helpottaa: lapset kasvavat ja ikioma puoti odottelee vielä jossain tulevaisuudessa.

Olen niin onnellinen, kun olen taas saanut hevoset aktiiviseksi osaksi arkeani. Olen taas löytänyt rohkeuteni ja itseluottamukseni ratsastajana. Olen laihtunut ratsaille taas kavuttuani 10 kg ja alan taas luottamaan myös mammavuosista palautuvaan kroppaani. Vanhat tutut lihakset löytyvät ja toimivat taas.

Olen saavuttanut Okun kanssa viime syksynä niin monta etappia, joita en ikinä olisi edes uskaltanut toivoa saavuttavani. Me olemme jo laukanneet maastossa!

Lupaan olla pitkäjänteinen, rauhallinen, rohkea ja sinnikäs Okun kanssa. Lupaan nauttia ja nauraa. Lupaan antaa Okun edetä sen omassa tahdissa, antaa myös taukoja välillä.


Lupaan kokeilla uutta.

Tämä vuosi olkoon minulle yrittäjänä uuden oppimisen vuosi. Olen ollut lähes koko käsityöyrittäjän taipaleeni Tallipihan puodilla ja rakastanut joka hetkeä. Tiedän, että minulla on mahdollisuus elättää itseni puodin pidolla ja se onkin tulevaisuuden toiveeni. Tiedän myös, miten paljon pitkiä päiviä tuon toiveen eteen on tehtävä, siksi en tee sitä nyt, lasten ollessa pieniä.

Ajattelin Tallipihan puodin jälkeen, etten ikinä löydä mitään yhtä ihanaa. Rakastuin kuitenkin Joulutoriin. Käsityöläisenä vain taivas on rajana ammattini harjoittamiseen. Aion etsiä oman tapani ja tuoda sen joskus mukanani Omalle Puodille taas.

Tänä vuonna lupaan osallistua mahdollisimman paljon erilaisiin tapahtumiin: messuille, toreille, myyjäisiin, markkinoille - suuriin ja pieniin, lähelle ja kauas. Näistä tapahtumista oppii käsityöyrittäjänä aivan valtavasti. Lupaan imeä itseeni sen kaiken opin.


Toivon rakkautta.

Toivon, että saan viettää taas vuoden rakkaitteni kanssa: Miehen, Otson, Auroran ja Aretan. Toivon, että saan edelleen onnen seurata myös lainavauvani kasvamista. Toivon myös lisää lainateinejä aikaisempien vuosien lainateinien, maatalousleiriläisten T:n ja T:n jatkoksi. Mikä rikkaus myös biologisille lapsille saada laajentaa perhettään ja elämänkuvaansa!

Uskaltaisinkohan toivoa vielä myös uutta lainavauvaa?

Toivon, että rakkaat pysyvät elämässä. Ystävät, vanhat ja uudet. Toivon pilkettä silmään ja huumoria. Haluan antaa ja saada rakkautta.


Toivon pysyvää luottamussuhdetta Okun kanssa.

Yli viisi vuotta Oku on ollut meillä. Se ei ole kuitenkaan ollut minun hevoseni, enkä minä sen oma ihminen. Pikku hiljaa luottamus on kuitenkin kasvanut ja yhteisiä hetkiä on alkanut kertyä. Pikku hiljaa olemme saaneet rakennettua yhteyttä. Se edelleen katkeaa välillä, mutta enää pitkään aikaan Oku ei ole mennyt kokonaan tavoittamattomiin, eksynyt omaan kauhuunsa. Se on tullut takaisin luokseni.

Toivon, että tänä vuonna saamme hevosen ja ihmisen välisen yhteyden niin vahvaksi, että se ei enää koskaan katkea.


Toivon yritykseni jatkavan.

Vuosi 2013 oli Ahdin tilalle yrityksenä katastrofaalinen. En ole vielä kiikuttanut joulukuun kuitteja kirjanpitäjälle, mutta kukkarossa tuntuu raskas vuosi. Vauvaloma ja puodin lopettaminen näkyvät tuloksessa varmasti. Kesä puodilla oli onneksi sen verran hyvä, että sain hankittua Ahdin tilalle kauppa-autoprojektin. Loppuvuosi joulutapahtumineen ja tapahtumakohtaisine myyntiennätyksineen pelasti uppoamiselta.

Toivon, että tänä vuonna saan nostettua yrityksen nokan taas nousuun. Olen varautunut siihen, että uuden opettelusta ja erilaisten tapahtumien kokeilusta tulee varmasti maksettavaksi myös oppirahoja, mutta toivon silti, että ensi vuoden vaihteessa voin edelleen olla yrittäjä ja tehdä edes hiukan positiivisen tuloksen.

Toivon, että jollain mystisellä tavalla ja edelleen saan yhdistettyä yrittäjyyden ja perhe-elämän.

Toivon, että saan taas päättää työvuoteni Joulutorilla.

Toivon, että edelleen rakastan työtäni.

4 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Hyvää ja idearikasta uutta vuotta!
Energinen otteesi elämään on ihailtavaa.Piristävää olla tämän blogin lukija.Ja toivoa,että seura tekee kaltaisekseen..:)Itselläni on ollut niin paljon menneinä vuosina jokunen haastava hevonen,jonka luottamus on ollut menetettyä.Sitten,kun asiat alkoivat synkkaamaan,ei sen hienompaa tunnetta ollut.Paljon on hevoset opettaneet nykyiseen lapsiperheellisen elämään.Sama ideologia pitännee,että itse olisi hyvä olla aina askeleen verran edempänä heidän ajatuksiaan.
-Sari

Mummutin kirjoitti...

Hengästyttää lukiessa blogiasi. Paljon raskaita päätöksiä, paljon ihania asioita, runsaasti elämää, huimasti lämpöä ja läheisyyttä! Minä lupaan jatkossakin käydä lukemassa täällä!

Susanna kirjoitti...

Isoja lupauksia ja toiveita sinullakin. Nyt vaan pidetään ne lupauksemme, niin kaikki toiveemme toteutuvat!

Jasmiina kirjoitti...

Kiitokset kauniista kommenteistanne <3

Hmmm, on tosiaan isoja lupauksia. Eikä yhtään auta, että taitavat olla vähän ristiriidassa keskenään. Mutta sehän ei ole meitä naisia ennenkään haitannut :D

Hyvää vuotta 2014 kaikille!