Eilen koitti se päivä keväästä, kun keritsemiskone kaivettiin esiin. Tällä kerralla lampaista ei juurikaan tarvinut pitää operaation aikana kiinni. Mies rapsutteli pääpuolesta ja minä sain touhuta melko rauhassa kovaa meteliä pitävän koneen kanssa. Lopuksi lampaat kellistettiin selälleen, että sain kerittyä myös mahanalusen ja leikattua sorkat oksasaksilla.
Miina on lampaista kesyin ja siitä aina aloitamme keritsemisurakan.
Kukka on kovin kiemurtelemaan ja sen villa on hurjan rasvaista, joten keritsimen jälki ei todellakaan ole kovin tasaista. Parissa viikossa tuo onneksi tasoittuu, eikä enää näytä näin kapiselta.
Marja on rauhoittunut kovasti. Se on aiemmin määkinyt kovaäänisesti koko operaation ajan, mutta nyt sekin malttoi pysyä hiljaa.
Sain siis kerittyä kaikki kolme lammasta peräjälkeen kerralla! Enää minulla ei ole saksia olllenkaan tallissa mukana, vaan hoidan koko homman koneella. Tumpelolampurikin oppii.
Kertitsemisen jälkeen lampaiden olo on varmasti kevyt. Rouvat innostuivat puskemaan toisiaan, kaikki kolme.
Pian vihreän ruohon houkutus kävi kuitenkin suuremmaksi ja kaikki kolme siirtyivät laiduntamaan sulassa sovussa.
Lampaiden kesä voi alkaa.
2 kommenttia:
Mutta minne päätyvät kaikki villat? :D
Huhuilin facebookissa ja innokas kehrääjä löytyi :)
Lähetä kommentti