Käsityökorttelissa Helsingissä

Lauantaiaamuna vekkari pärähti klo 4.20 ja kuudelta starttasin kauppa-auton ja suuntasin pimeän sumuiseen syysaamuun.

Kymmeneltä Käsityökortteli oli noussut Narinkkatorille Kampin kauppakeskuksen eteen.

Minun paikkani oli tällä kertaa keskellä korttelia. Kauppa-auton vieressä oli komea tila keppihevosesteradalle, 4 x 10 m. Vähän tuli paineita tuon paraatipaikan täyttämisestä, kun näin ensivilauksen pohjakartasta! Oli pakko tehdä viime tingassa vielä yksi uusi estekin: tein vesiesteen jäävelourista. Koristeeksi radalle ostin muutaman callunan. Kivalta näytti lopulta kepparirata ja täytti sille varatun tilan juuri sopivasti.

Tuunasin jokin aika sitten Ikean teltasta vähän enemmän minun näköiseni sirkusteltan. Nyt kiinnitin sen kauppa-auton katolle. Varsinkin lapset sen huomasivatkin, ihanin kommentti oli: "Kato äiti, taikasirkus!" Parasta tietysti oli, että sirkusteltta näkyi keskeltä aluetta kauas ja sai uteliaat pujottelemaan valkoisten telttarivistöjen lomasta katsomaan, mikä ihme täältä löytyy.

Kauppa-autolle pakkasin mukaan kaikki mahdolliset kepparitarvikkeet. Uusimpina kullanväriseksi maalaamiani Okun ja Viljamin vanhoja kenkiä kepparitallien koristeiksi ja loppuviikosta ompelemiani minikeppareita.

Pipoja oli tietysti vinot pinot. Tällä hetkellä teen uusina ainoastaan Pirkkoja ja ruusupipoja, muiden mallien viimeiset ovat alekorissa.

Hämmästyn itse joka kerran myyntitapahtumissa kauppa-autosta purkamaani tavaramäärää. Tällä kertaa täytin sentään n. 65 neliön tilan (+ näköjään hyvän matkaa ilmatilaakin) ratoineni ja puoteineni!

Onneksi kepparirata oli jo valmiiksi maalattu ja kahdessa tapahtumassa ollut pystytettynäkin. Vähän epäilytti, miten ehdin Helsingin vilinässä hoitaa sekä radan että kauppa-autolla myynnin, mutta rata on osoittautunut yllättävän itseohjautuvaksi. Olen merkannut lähtö- ja maalilinjat ja merkinnyt lainakepparien telineenä toimivan olkipaalin selkeällä ohjelapulla. Radan pohjan tein simppeliksi hevosenkengän malliseksi. Tietysti rata vaatii silti oman huomionsa, joka illalla tuntui jaloissa :D Lasten vanhemmat ovat osallistuneet hienosti: he ovat nostaneet pudonneita puomeja paikalleen ja huolehtineet itse lastensa ohjauksesta, vuorottelusta ja sovun säilymisestä. Nopeasti pienimmätkin ovat päässeet juoneen. Koko päivän aikana jouduin puuttumaan radalle järjestyksenpidon merkeissä vain kerran - ja kävijöitä oli sentään melkoisesti!

Radalla vilistettiin niin lainakepparien kuin omienkin kanssa ja välillä ilman keppareitakin. Yhden koirakon agility-suorituskin päivän aikana nähtiin, harmi etten saanut sitä kuvaa! Pienten välitön liikkumisen riemu oli ihan parasta, isommat keppariharrastajat taas yllättivät nopeudellaan ja ketteryydellään. Aikuisiakin radalla kävi ja hauskaa näytti olevan.

Tapahtuma päättyi kuudelta, mutta me myyjät aloittelimme pakkailemista verkkaisesti, sillä samaan aikaan sulkeutuneilta kaupoilta kulki torin läpi vielä paljon ihmisiä. Itse taisin tehdä viimeiset kaupat seitsemän maissa.

Aamupäivä oli melko hiljainen, mutta iltapäivällä riitti vilinää. Myynnillisesti päivä oli hyvä. Silti olo oli vähän pettynyt, sillä tästä vähän salaa odotin kauden myyntiennätyspäivää. Sitä ei siis tullut, mutta hyvä päivä kuitenkin.

Kauppa-auto kulki taas luotettavasti. Autoradio minulta vielä puuttuu, sitä kaipaan varsinkin näillä pidemmillä reissuilla. Miten ne viimeiset kilometrit tuntuvatkin aina niin pitkiltä? Kurvasin kotipihaan n. klo 22.30 melkoisen väsyneenä.