lauantai 3. tammikuuta 2015

Tervetuloa, Poju!

Enpä arvannut tällä joululomallani hevoskaupoille ryhtyväni. Viikko sitten minulla ei ollut asiasta aavistustakaan. Nyt meillä on tallissa kuitenkin Poju, haettiin se eilen.


Aloittelin Okulla leppoisasti joulutauon jälkeen ratsastusta. Kahtena päivänä ilman suitsia ja satulaa, kolmantena varusteiden kanssa. Hevonen oli aivan rento - kunnes se taas huomasi Viljamin jääneen näköetäisyydeltä ja tarjoili minulle yht'äkkiä ja varoittamatta kunnon puskarodeon.


Tätä se taas on. Tahkoan, kunnes saan Okun rauhoittumaan. Pikku hiljaa viikkojen ja kuukausien kuluessa siedättämällä pääsemme naapuritalolle asti, ehkä vähän pidemmällekin. Kunnes tulee kesä ja kesäihottuman takia pakollinen pitkä tauko. Ja syksyllä aloitan taas lähtöruudusta. Ei tämä ole sitä, mitä hevosharrastukseltani haluan.


Mies ehdotti, että alkaisimme lopultakin miettiä minulle toista hevosta. Okun kanssa tämä ei muuksi muutu. Kiirettä ei ole, pidetään silmät auki. Sunnuntaina kirjoitin facebookin statuspäivitykseeni, että hakusessa on leppoisa tätiratsu. Maailman tehokkain viidakkorumpu!


Sain vinkkejä ja linkkejä. En suoraan Pojusta, mutta linkkien kautta päädyin selailemaan myyntiryhmää, jossa Pojun myynti-ilmoitus oli. Soitto siis ja koeratsastus oli sovittu!


Uudenvuodenaattona kävin katsomassa Pojua. Koeratsastus oli vauhdikas, Poju kun on seissyt pari kuukautta entisen omistansa sairastuttua. Jarrut kuitenkin löytyivät ja suunta oli minun valitsemani - ja hevonen kuvankaunis, terve fysiikaltaan, luonteeltaan ja mieleltään.


Poju on 12-vuotias suomenhevosruuna. Ravitaustainen, mutta ratsastettu myös, lähinnä maastossa. Se on meillä nyt koeajalla. Tänään ratsastin sillä ensimmäisen kerran täällä - myrskysäässä ja Pojun oltua meillä vasta vuorokauden. Vauhtia oli taaskin, mutta kaikki Pojun energia suuntautuu eteen - ei sivuille tai ilmaan. Tämä hevonen ei hätkähdä ainakaan säätä eikä kyttää pusikoita. Urhea ja reipas Poju! Minusta tuntui, että sillä voisi ratsastaa vaikka maailman ympäri.


Poju on Okua ainakin 15 cm matalampi ja paljon sirorakenteisempi. Silti minulla on ihan kotoisa olo sen selässä, ei iso ollenkaan niin kuin monesti suurikokoisilla ratsastukseen tottuneena minulla on. Ratsastusavuille Poju on vielä vähän raaka, sillä kun on enimmäkseen ajettu. Pojulla ratsastuksesta sain kuitenkin sen, mikä minulta on ollut ratsastaessa hukassa pitkään: hyvän mielen.

Olisiko tässä minulle hevonen?

4 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Oi! Komia humma :). Ja kuulostaa että hevonen on löytänyt ratsunsa :)

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos, Tanja :) Poju on niin kaunis! Kunhan se vielä saa vähän lihasta... Nyt se on ollut vähällä liikunnalla.

Ensimmäiset päivät ovat menneet tosi hyvin ja Poju tuntuu kotiutuvan nopeasti. Ratsastaessa se on rauhoittunut ja maastossakin kävellään jo ihan pitkin ohjin.

Lupaavalta siis vaikuttaa!

Nimetön kirjoitti...

TUHANNESTI ANTEEKSI kommetoimattomuuteni! Olen kuolla omaan työtaakkaani tässä virkalääkärin hommassani, josta tosin työnä nautin valtavasti, mut se vie kaiken 24/7 ajan vaik viikkotunteja pitäis olla vain 37...
Myöhästyneesti Hyvää jo mennyttä Joulua, sekä Onnellista Uutta Vuotta. Kiitos Viljami-kuvista!
Poju-Heppa on Hieno ja Kaunis ja kuulostaa kivalta. Selliselta josta voi tulla se "tunnen sinut heppa, tunnet minut heppa, luotan sinuun heppa, luotathan minuun heppa, ei tavoitella tähtiä eikä mainetta vaan rakastetaan toisiamme -heppa" Toivottavasti teilla synkkaa. Kuulumisia odotellen ja hyvää toivotellen -paula

Jasmiina kirjoitti...

Höps Paula, ei sulla oo mitään kommentointivelvollisuutta :D Viljami on tosi pirtsakassa kunnossa nyt, tosin tänä talvena on päässyt lihomaan. Terkut siltä!

Pojun kanssa tuntuu synkkaavan. Ihanaa, kun jo höriseekin välillä. Ja ollaan päästy tutkimaan pellonreunoja ja polkuja paljon pidemmälle kuin Okun kanssa ikinä. Viljamiakaan en kauhean pitkälle oo talutellut - tosin pidemmälle kuin olen Okulla päässyt :D

Poju on ollut meillä nyt viikon ja tuntuisi ihan kamalalta, jos se lähtisi. On niin oman oloinen!