Eilen se iski: ahdistus. Työhuoneahdistus. Tai paremminkin työhuonekaaosahdistus.
Työhuoneeni ei ole enää vähään aikaan pysynyt yhdessä huoneessa, oven takana. Se on pikku hiljaa vallannut koko yläkerran. Valtava Petteri Punakuono kesälomailee vierashuoneen vuodesohvalla, aulasta on tullut valmiiden tuotteiden varastoni ja ne keskeneräiset ovat vallanneet työpöydän, silityslaudan päällisen, työhuoneen toisen tuolin, lattian ja osa tuppaa vaeltamaan keittiöönkin puuhellan päälle. Puhumattakaan materiaaleista.
Työhuone kävelee vastaan jo yläkerran portaissa.
Tytöt alkavat olla niin isoja, että he saisivat muuttaa yläkertaan. Mutta ensin on tehtävä remontti loppuun: aula on vielä kesken ja kylpyhuone on aloittamatta. Ja se pahuksen portaiden kaide on edelleen raakalautainen tilapäisversio. En enää pysy kärryillä, monettako vuotta.
Mutta eihän tänne mahdu Remontti-Reiska tai Remppa-Rane!
Ipanat seuraavat kaaoksen keskelle perässäni kantaen mukanaan omat lelunsa. Penkovat tilkkutynnyriäni ja lanka-arkkuani, levittelevät napit pitkin. Minun työpäiväni ovat taas kuin varkain venähtäneet 14-tuntisiksi ja pidemmiksikin, en osaa lopettaa.
Eilisaamuna mittani tuli täyteen: tässä ei ole järjen hiventä! Tämän pitäisi olla perheemme koti.
Niinpä rummuttelin maailman tehokkainta viidakkorumpua taas kerran. Heti alkoi tapahtua! Operaatio Työhuoneen Ulkoistus on alkanut!
3 kommenttia:
Ahdin tilan kepparipuoti olis niin siisti juttu! Jos sä muutaman vuoden päästä tarttet puotiapulaista, niin täällä olis vapaaehtoinen:)
Kiitos, Nangelwolf! Tänään kävin työtiloja katsastamassa ja päädyin kimpparatkaisuun. Ihan ikiomaa kepparipuotia ei siis ihan vielä ole tulossa, mutta apukädet kepparitehtaalle ovat harkinnassa.
Hienoa että paikka löytyi, kimmpparatkaisu on varmaan kustannusten kannalta parempikin :)
Olisin mä vapaaehtoinen apukäsiksi ilman puotiakin... Vaikka mistäs sitä tietää, mitä muutaman vuoden päästä on? :D
Lähetä kommentti