Tampereen Joulutorilla

Tänäkään vuonna mun ei ollut tarkoitus mennä Joulutorille, mutta niin vain sinne taas pariksi päiväksi päädyin. Viime vuonna olin yhden viikonlopun agenttitonttuna myymässä Vinkeen ihania heijastinliivejä ja tänä vuonna onni potkaisi fb-kisassa, joten ei näköjään joulua ilman Tampereen ihanaa Joulutoria. Olin torilla tämän viikon maanantain ja tiistain.

Tuo yläpuolen kuva on jo lähtöroudauksesta, mutta pakitetaan vielä maanantaille. Olin siis Tonttula 3 -mökissä, joka oli samalla paikalla suihkulähteen vieressä, kuin missä olimme Pajukannan tilan Anun kanssa ensimmäisenä Joulutori-vuotenamme. Viime vuodesta asti Joulutorilla on ollut Tonttula-mökkejä vaihtuville kauppiaille lyhyiksi jaksoiksi. Tämä onkin kiva tapa kokeilla joulutorimyyntiä sitoutumatta koko pitkäksi joulutoriajaksi. Viime vuonna "somistettu" mökki oli somistettu vain tuolla havu- ja valoköynnöksellä, joka on joka mökissä, mutta tänä vuonna parakkimaiset seinät oli lisäksi piilotettu kankaalla. Vähän hillitympää kangasta toivoisin, sillä myynnillisesti tuo sahalaitakuvioinen on aika haastava, se "imaisee" tuotteet sisäänsä, vaikka minullakin sentään isoja ja värikkäitä tuotteita on. Naapuritonttulalainen vietti myyntipäivänsä virittelemällä somistuskankaan päälle omia kankaitaan, sillä kynttilät katosivat kuin taikaiskusta sahalaidan syövereihin.

Mutta joo, kiva mökki tästä taas tuli :) Ja oma tuotevalikoimani on sen verran spesiaali (huomaa tämän vuoden rönsyilemättömyys!), ettei ole tarvetta pysäyttää satunnaisia ohikulkijoita, vaan juuri se ikioma, pieni kohderyhmä.

Tampereen Joulutori on ihana: valot, tuoksut, musiikki, kauniit rakennukset ympärillä, tunnelma! Tämän vuoden uutuuskoriste, kuusiportti, oli juuri mökkini kohdalla. Siinä otettiin hurja määrä valokuvia ja bongasin ihkaekan kerran selfiekepin käytössä.

Joulutori on pullollaan herkkuja. Laadin itselleni aikataulun, että ehtisin maistaa kaikkia vain kahdessa päivässä: näkötornin munkkeja, Ohranjyvän lohikeittoa ja riisipuuroa, saksalaisia marsipaaniperunoita ja rahkamunkkeja ja vielä itselleni uusia tuttavuuksia, spiraaliperunoita. Ihan en tavoitteessani onnistunut ja rahkamunkit jäivät tältä vuodelta herkuttelematta, sen verran täynnä olin aikatauluineni :D Vinkki siis mahdollisille tuleville, uusille joulutorikauppiaille: ei eväitä mukaan!

Tästä tukka-asiasta mun täytyy tehdä joskus postaus :D Keepin ostin Tampereen kässämessuilta Carla Country Cottagelta ja se onkin ollut tosi kaunis, lämmin ja käytännöllinen.

Ekana päivänä olin niin keskittynyt herkkuihin ja tuttujen kauppiaiden ja asiakkaiden kanssa pitkän tauon jälkeen kuulumisten päivittämiseen, että sorruin shoppailurintamalla ainoastaan näihin Viipen mökin villasukkiin. Kotona ne olikin ihanaa vetää jalkaan ja herkkupäivän kruunasi oman poikasen tekemä piparitaikina.

Tiistaina maa oli valkoinen ja Aamulehti uutisoi lumikaaosta Tampereelle. Kleinari kulki mukavasti lumessakin ja pääsin näkötornin kahvilaan aamun munkkikahveille turvallisesti ja ajoissa. Ehdinpä vielä matkan varrelta kiepata henkkamaukassa hakemassa tämän supermuhkean kaulahuivin.

Herkkuja, tuttuja kauppiaita ja uusia tuttavuuksia, ihania asiakkaita ja lunta tulvillaan oli tiistai. Hain vielä turkisrukkaset joulutorikauppiaalta, sillä omat topparukkaseni olin unohtanut kleinariin ja se oli parkissa muutaman korttelin päässä.

Ihan parasta Joulutorilla mulle on ihmiset, varsinkin käsityöyrittäjät. Tuula on yksi heistä, jotka vain ovat jollain selittämättömällä tavalla sielunsiskoja. Eikä me näköjään edes kuvaa otettaessa maltettu olla hiljaa :D

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös mun lyhyt joulutoripyrähdykseni. Illalla vähän jännitti, miten toriautoni liikkeelle saan, mutta nou hätä: sieltä se pörähti ja ohi kulkenut pikkutyttö huudahti: "Ihana!" On se! Matka parkista torille kesti, sillä Hämeenpuiston tukki valoihin pieneen ylämäkeen juuttunut rekka ja vielä enemmän sitä pällistelemään pysähtyneet kanssa-autoilijat. Selfiekeppejä en sentään nähnyt ja apuakin rekalla oli, joten lopulta matka jatkui.

Roudausta ja viime hetken fiilistelyjä. Raatihuoneen edestä oli pakko ottaa pari kuvaa, normaalisti tähän ei autoilla ole asiaa. On se komia!

Ja hei: te, jotka ette vielä ole käyneet Tampereen Joulutorilla, niin vielä ehtii käydä kauempaakin!