tiistai 9. tammikuuta 2018

Tervetuloa, Omar-kukko ja kanarouvat!

Jos meillä kävi viime vuonna ovi ulospäin, niin kyllä se on näemmä käynyt sisäänkin päin :D Tämän helttajengin jälkeen on enää yksi tulokas esiteltävänä, joten eiköhän tänne blogiin vielä muistakin asioista juttua tule.


Ennen blogitaukoa meiltä kuoli edellisiä ruskeita tehotyttöjä, siis ruskeita munintahybridejä. Otimme syksyllä koristekanaristeytykset harmaan Rusetin ja Musta-Maijan. Viimeinenkin tehotytöistä vaihtoi hiippakuntaa talvella ja kevättalvella otimme kaksi risteytyskanaa lisää: pienen, vaalean Kinuskin ja ruskeankirjavan Kanamity Janen. Kohtuullisen sopuisaa oli kanasten elo, nokkimisjärjestksen alimmaisena oli Kinuski ja kukon paikan otti Musta-Maija. Kanat lähtivät taas tuttuun tapaan kesätöihin Tallipihalle ja palasivat meille syksyn viiletessä.


Olin viime vuoden puhelinmyyjänä. Soppareiden mukaan media- ja markkinointikonsulttina ja myyntineuvottelijana, mutta siis puhelinmyyntiä molemmat ja tuo myyntineuvottelija kuvaa hommaa paljon rehellisemmin. A-lehdillä viihdyinkin - siinä myyntineuvottelijan hommassa. Koulutus oli hyvä ja lehtivalikoima loistava: Apu, Eeva, Avotakka, Unelmien Talo&Koti (sen meiltä tehdyn joulujutun aikaan en olisi osannut aavistaakaan, että päädyn vielä myymään samaista lehteä, juttu siis tehtiin puoli vuotta ennen lehtimyyntihommiani), Viherpiha, Voi Hyvin, Maku, Kotivinkki, Tuulilasi, Mondo, Meidän Mökki, Meidän Talo ja vielä muutama muu - komea joukko. Toisin kuin moni luulee, työ ei ole tyrkyttämistä eikä kilttien eitä osaamattomien mummojen metsästystä. Olkaa huoleti, sillä suomalaiset mummot osaavat kyllä oikein hyvin sanoa: "Ei" :D

Kauppaa alkaa syntyä siinä vaiheessa, kun asiakkaan kanssa pääsee oikeasti juttelemaan. Ja se juuri on homman suola! Juttelin monen yksinäisen kanssa ja monen kiireisen. Juttelin vanhojen ja nuorten, terveiden ja sairaiden, miesten ja naisten kanssa. Puhuin pitkän puhelun saattohoidon loppusuoralla olevan kanssa, vaikka kauppaahan siinä ei tehdä. Puhuin lapsista, lapsenlapsista, vanhempien ja lasten suhteistä, harrastuksista, kodista, ruoanlaitosta, autoista. Kunnes yhden puhelun aikana aloimme puhua kanoista.

Tietenkin myyntityössä täytyy pitää fokus kaupassa. Juttelun aikana usein selviää asiakkaan kiinnostuksen kohteita, joiden perusteella voi tarjota juuri sopivaa lehteä juuri siinä oikeassa ja parhaassa paketissa hänelle.

Kanajutuissa kuitenkin pääsimme siihen asti, että heillä oli aivan ihanaluonteinen kukko, joka syksyn kylmetessä oli tarkoitus pistää pataan samoin kun sen kanarouvat. Ja eihän huipputyyppejä pataan laiteta! Siispä jatkoimme juttua työajan ulkopuolella ja niin meille muutti talvihoitoon ruskea tehojengi: Omar-kukko lempikanansa Laventelin kanssa ja kyytiin mahtui vielä kolme muuta ruskeaa rouvaa.





Kanoissa on todellisia persoonoita. Dora on todella kiinnostunut ihmisistä. Jos kanalassa sylittelee jotain muuta kanaa, Dora lentää syliin ja änkeää myös siliteltäväksi. Se kulkee pihalla ihmisten luona: hengaa verstaalla pojan ja Miehen kanssa, kipittää koulutaksia vastaan ja levittelee tallissa tavaroita minun talikoidessani.



Tämä jengi ulkoilee päivittäin, säällä kuin säällä. Välillä vain pikapyrähdyksen ja välillä niitä saa tosissaan etsiä ja paimentaa takaisin sisälle.



Enimmäkseen hyvin kanajengin kanssa on mennyt. Kurjaa tällä parvella on se, että ovat keksineet munien syönnin. Siispä virittelimme vierintäpesän, jos munat vierivät turvaan kouruun heti kanan alta. Osa munii lattialle ja sieltä nämä ryökäleet munat syövät, mutta n. puolet munista saadaan nyt ihmisten iloksi. Aluksi oli häiriökäyttäytymisenä myös ulosteen syöntiä, mutta se loppui matokuurin ja munintarehuun siirtymisen jälkeen.





Munat ovat kanojenpidossa tietysti kivoja, mutta ovathan nämä tosi kivoja ihan lemmikkeinäkin

2 kommenttia:

Tita kirjoitti...

Meiltä loppui munien särkeminen, kun pidin tulikivenkatkuisen saarnan siitä, että päitä lähtee putoamaan. Lupasin omin käsin teloittaa munia särkevät yksilöt.

Ihan jäätävän hullun kuuloista, mutta siihen loppui särjetyt munat kuin seinään.

Minä olen pitänyt kanoja vähän tyhminä otuksina, mutta näköjään uskovat tuohtunutta puhetta, joka povaa hengen lähtöä.

Tämä tarina on muuten tosi. Postasin aiheesta https://kanadanruusut.blogspot.fi/2017/12/veriset-uhkaukset-kotkoille-eli.html

Jasmiina kirjoitti...

Nää on kuulleet saarnan myös, mutta eivät tainneet ottaa tosissaan, kun enhän mä lainakanojen kauloja voi käydä lyhentämään :D Täytyy varmaan joku munienvarjelutanssi kehittää.