Kakkupaperilumipallojen ohjeen bongasin Mekkotehtaalta.
Jännä juttu, miten elämä menee. Ihan päinvastoin kuin suunnittelee ja sitten kuitenkin - jollain tavoin ihan oikein. Miten ihmeessä alunperin randomit asiat ja tapahtumat nivoutuvat yhteen, kasvavat kuin lumipallo. Tuntuu ihan hullulta ajatella, että vasta reilu vuosi sitten irtisanouduin entisestä työpaikastani äitiysloman päätteeksi. Tallipihan puodista ei ollut aavistustakaan. Siitä tuntuu kuluneen paljon kauemmin.
Ahdin tila yrityksenä täyttää kolme vuotta. Kuopus täytti juuri kaksi, joten jokainen voi laskea Ahdin tilan aloitelleen äitiysloman heti käynnistymisensä jälkeen. Ei tullut siis yksityistallia (ainakaan vielä), vaan raskausaikana aloiteltu käsityöpuoli lähtikin... lähtikin... Lähtikin minne? Ei lentoon sentään, mutta ainakin liikkeelle.
Olen opiskellut samalla yrittäjän ammattitutkintoa. Tutkinto on enää tutkintotilaisuuden toista päivää vailla. Opiskelusta on ollut hyötyä. En varmaan tässä vaiheessa edes käsitä, miten paljon.
Vanhan autoradan olen ostanut pari vuotta sitten rompetorilta.
Kun katson kulunutta vuotta taaksepäin, melkein hengästyttää. Yrityksen käynnistäminen, opiskelu, kotona hoidetut kolme pientä lasta, maatilan remontti, kasvava eläinlauma. Ei tämä olisi onnistunut ilman miestä. Eikä yrittäminen olisi onnistunut ilman yhteistyökumppaneita.
Tammikuun pidin lomaa työasioista. Ainakin osittain. Inventaario oli tehtävä, kirjattava joulukuun myynnit ja koottava kuitit kirjanpitäjälle. Ompelukoneet on huollettu, niillä ei tammikuussa tehty asiakastöitä paria pikku korjausta lukuunottamatta. Omille muksuille sentään jotain.
Kesän työt olen suunnitellut, kankaiden tilauksen jätin helmikuulle. En varmaan olisi osannut olla ompelematta, jos olisivat odotelleet hyllyssä.
Viimeisen vuoden aikana kotiäiti-identiteetti on karissut, vaikka sitähän arkeni vielä käytännössä enimmäkseen - ja ensisijaisesti - on. Ajattelen itseäni yrittäjänä, vaikka yritykseni vielä tarpookin käynnistysvaiheensa kuoleman laaksossa.
Uusien tuttavuuksien on helppo mieltää minut yrittäjäksi. Läheisille se on vaikeampaa. Käsitöillä on harrastuksen leima.
Pieni saksalainen leikkiompelukone löytyi kirppikseltä.
Alkuhuuma puodilla on ohi. Tallipihalla on ihan oma tunnelmansa. Toiset sen huomaavat, toiset eivät. Puotikin tuntuu valitsevan asiakkaansa, joitakin talo halaa. Toiset kääntyvät jo ovelta.
Kaikkia ei voi miellyttää. Käsityötuotteita ei voi suunnata kaikille. Uniikkia, persoonallista, jotain jota ei muualta löydä - sellainen tuote ei voi sopia kelle vain. Silti valikoimassa voi olla tuotteita moneenkin makuun.
Mielelläni jatkan Tallipihalla. Ensimmäinen vuosi näyttää päätyvän plussan puolelle myös taloudellisesti. Se ylittää odotukseni.
Tallipihan puodit ovat auki ti-pe 10-17 ja la-su 11-16, kahvila joka päivä 10-18.
Mitä tästä eteenpäin, mitä tänä vuonna? Tallipihan puotiin on löytynyt muutama tuote, joita menee kaupaksi. Muutama taas on osoittautunut flopiksi. Tästä on hyvä kehittää, hakea lisää niitä toimivia tuotteita.
Seuraavana vuoroaan odottaa verkkokauppa. Sille tuntuisi olevan kysyntää. Siihen paneudun, kunhan saan opinnot kunnialla suoritettua.
Blogia jatkan vanhaan malliin. Kiitokset teille kaikille lukijoille ja kommentoijille! Jokaisen uuden naaman lukijapaneelissa huomaan ja ilahdun, lähtijät surettavat - mutta toisaalta: kaikkia ei voi miellyttää. Osa varmaan varoo myös, koska Ahdin tila on yritys ja blogikin on osa liiketoimintaa.
Tyrvään Sanomien blogiin jatkan vanhalla kirjoituslinjalla: lapsiperhearkea, maallemuuttajien elämää ja ihan, ihan vähän politiikkaakin.
Ahdin tila siis täyttää yrityksenä kome vuotta, blogi kaksi ja Ahdin tilan taival Tallipihan puodilla vuoden. Alkaisi varmaan olla aika arvonnalle!
