Maallemuuttajaperheemme on remontoinut entistä autiotilaa kodiksi lähes viiden vuoden ajan. Oma rauha, puhdas luonto, lapsille tilaa leikkiä ja mahdollisuus eläintenpitoon saivat meidät aikanaan tekemään maallemuuttopäätöksen. Remontin edetessä ja talon täyttyessä lapsilla, myös vanha navetta on saanut asukkaita.
Kuvasta kiitos Heidille!Ensin tulivat hevoset. Suomenhevosruuna, suuri kuin vuori, mielenterveyskuntoutuja. Minulle omaksi, tulevaisuuden ratsuksi. Sille kaveriksi ja lapsille ratsuksi pienen pieni, pyöreä shetlanninponi. Pienen ponin sairastuttua isompi poni. Sopivan persoonallinen, narkoleptinen eläkeläinen. Kantaa lapsia mielellään rauhalliseen tahtiinsa, mutta isompien on turha ratsastamista yrittää. Poniherra karistaa kyydistä ja jos karistus ei onnistu, käy istumaan.
Hevonen on työläs lemmikki. Kuitenkin sen seura on ainutlaatuista. Itselleni tärkeintä on pelkkä hevosen läsnäolo, ei ratsastaminen. Kuinka oma hengitys hidastuu hevosen hengityksen tahtiin. Kuinka hevosen korvia ja katsetta seuraamalla näkee metsän pienimmätkin otukset, ne jotka muuten jäisivät huomaamatta. Yksinkertainen, puhdas hyvä olo, jonka hevonen jakaa. Tehdyistä tallitöistä tuleva hyvä mieli.
Hevosten jälkeen tulivat lampaat, kolme kevään karitsaa syksyllä. Tulivat raivaamaan vesoittuneita metsänlaitoja, hoitamaan maiseman kauniiksi taas. Vintillä odottaa rukki, haluan oppia kehräämään.
Sillä, joka keksi sanonnan ”Lauhkea kuin lammas” ei varmasti ollut lampaita. Syksyllä karitsat huolehtivat perheemme liikunnasta karkailemalla. Ne hyppivät toistensa, kaivonkansien ja lasten majojen päälle. Ne jahtasivat pahaa-aavistamatonta koira-parkaa. Illan hämyssä maallemuuttajien pihassa nähtiin monta kertaa erikoinen seurue: kärjessä häntä koipien välissä pakeneva paimenkoira, sitä jahtaavat kolme pukittelevaa karitsaa ja niiden kannoilla vaihteleva kokoonpano ihmisjuoksijoita.
Kanat tulivat meille talvihoitoon. Niitä olisi pitänyt älytä ottaa jo aiemmin: miten helppoja, hauskoja ja hyödyllisiä lemmikkejä! Höyhenpeitteisiä minikokoisia dinosauruksia. Puuhakkaita ja seurallisia.
Tallissa on sopivasti tilaa myös kahdelle kanille. Ja tietysti kolmelle kissalle, kun hiirilemmikkejä emme halua. Esikoinen haluaisi vielä oman riikinkukon. Kuopus ja isäntä toivovat aasia.
Mikäs siinä, sekaan sopii!
3 kommenttia:
Voi että, Jasmiina, miten IHANA kirjoitus!! <3
Kovasti muistuttaa tätä meidän elämää ja tuttua ja samanmoista on touhuilu meilläkin.
Nauratti tuo lammasjuttu! :D Meidän lampaissa on ihan varmaan jotain vikaa, koska ne on kaikki olleet TODELLA rauhallisia. T O D E L L A.
Meillä on kaksi kertaa vuodessa ongelma keritsemisaikaan, kun parturijonossa tulee riitaa, että kenen vuoro oli eka. :D Meidän lampaat todella RAKASTAA sitä puuhaa ja voisivat viettää koko päivän käsittelyssä. Ongelmia aiheuttaa eniten hieman suurehko pässimme Mutikainen, koska hänesta parturireissu on niin rentouttavaa puuhaa, että yleensä herra käy pitkäkseen ja nukkuu silmät ummessa. Satakiloisen pässin kääntäminen kyljeltä toiselle on työlästä! ;)
Kanat on aivan parhaita ja riikinkukkoa minäkin olen haikaillut. Aasi on ollut jossain vaiheessa meidänkin ostoslistalla mutta luulen, että seuraava hankinta on kuitenkin lehmä. ;)
Aivan ihana juttu, nauratti ja sai taas kaipaamaan sitä omaa tuollaista paikkaa, ehkä se haave joskus toteutuu. Taidanpa piipahtaa täällä lukemassa useimminkin.
Mukavaa kevättä!
Ihana kirjoitus! Voi miten mahtava paikka lapsille kasvaa... <3
-Ripsukka-
Lähetä kommentti