Joulu tallissa

Tänä jouluna on tallissa ollut vipinää. Uusi asukas - vieläpä uuden lajin edustaja - pistää aina pakan meidän monilajisessa laumassamme sekaisin vähäksi aikaa. Ehjänkin eläimen kotiutuminen ja sopeutuminen ottaa aikaa, puhumattakaan rikkinäisestä eläimestä.

Possu on ehjä. Se tulee hyvästä ja rakastavasta kodista. Muutos rivitaloelämästä ihmisperheessä talliin muiden eläinten sekaan ottaa varmasti koville. Ihmettelen, miten possu alkaa jo alle viikko muuttonsa jälkeen rentoutua. Joulupäivänä se pääsi ensimmäisen kerran karsinastaan tutkimaan tallia.

Possu hakee paikkaansa maailmassa. Se kokeilee miestä ja minua, josko pääsisi pomottamaan ja saisi peloteltua. Se näykkäisee harjaa, kun yritän harjata sitä. Me miehen kanssa haemme paikkaamme possullisina. Opimme siitä uutta joka päivä.

Possulla on varmaankin huono näkö, sitä rauhoittaa kun puhumme sille tallissa liikkuessamme: se tietää, missä olemme ja varmaan ymmärtää myös äänestä rauhanomaiset aikeemme. Mies saa sitä jo vähän taputellakin.

Karsinassaan possu rakastaa olkia ja heiniä ja niiden silppuamista, se ei tunnu saavan niistä tarpeekseen. Ennen kaikkea se rakastaa pesäntekoa ja siellä nukkumista.

Eilen iltatallissa possu pysyi pesässään uppeluksissa koko sen ajan, mitä olimme tallissa. Olemme iloisia: ilmeisesti se uskaltaa jo vähän luottaa ja rentoutua, meidän ja tarhasta haettavien hevosten äänet ovat jo tutut. Se kuuntelee meidän puuhiamme, mutta uskaltaa pysyä makuulla pesässään.

Iltapuuron possu saa jo aiemmin, ennen nukkumaanmenoaikaansa.

Possun pesä, siellä se on uppeluksissa. Jätkä, äijä, ukko, possu. Nimeä sillä ei vielä meillä ole. Sika-Tauno johtaa tällä hetkellä nimiehdotuksissa. Naapurimme, sikalanomistaja muutaman kilometrin päästä, on Sika-Tauno. Koirasta tuli jo vahingossa ja tietämättämme erään naapurimme kaima, Paavo. Voimmeko jatkaa eläintemme nimeämistä naapureiden mukaan? Alkuperäinen Sika-Tauno on luopumassa sikalastaan ja vaihtamassa alaa, joten eikö näille nurkille pitäisi yksi Sika-Tauno jäädä? Ehkä? Mutta jos nimi lyheneekin Tauskiksi? Myös Pasi keikkuu mukana nimikilvassa, armeijan panssariajoneuvon mukaan.

Possu ja pienemmät saivat karsinoihinsa joululahjoiksi infrapunalämmittimet. Tuossa säteilee yksi, kanihäkin yläpuolella.

Eri lajien välinen yhteiselo on minusta aina vain koskettavaa - ja palkitsevaa. Itsestäänselvää se ei ole, eikä onnistu ilman työtä.

Paavo, Lumme ja Rolle yhteisissä puuhissa. Kaverit sulassa sovussa. Eivät sydänystäviä, mutta kavereita kumminkin. Sääntöjen on oltava kaikille selvät, muuten seuraa kaaos.

Lumme ja Rolle. Lumme on kasvattanut itselleen uuden pysrtön syksyllä nyppimänsä tilalle. Se ontuu taas, mutta on pirteä ja muut kanat antavat sen olla. Rolle tykkää jostain syystä Lumpeesta, muiden kanojen läheisyyteen se ei hakeudu.

Kerran kanihäkin luukku oli unohtunut auki. Miehen mennessä kanien ja kanojen karsinaan, lattialla vastassa oli hurjasti spurttaileva tyttökani Ruusu. Häkissä söivät siemeniä sulassa sovussa Lumme ja Simo Rusakko. Ylimmällä orrella menoa seurasivat hiukan järkyttyneet kanat Täti Ruskea, Ruusunen ja Muna-Karita.

Simo Rusakko sai joululahjaksi trimmauksen. Ruusulla riitti tutkimista sen uudessa lookissa.

Pienten eläinten lämmitellessä tallissa, isommat ulkoilevat.

Viljami nauttii uudesta lumesta piehtaroimalla.

Okua possu epäilyttää edelleen. Illalla talliin on parempi luikahtaa lujaa possun karsinan ohi. Rikkinäinen hevonen. Ehjempi Viljami suhtautuu possuun jo tyynesti. Ehkä niistäkin vielä tulee kaverit.