Eilisiltana meille muutti - omaksi ja pysyvästi - uusi asukas. Aikaisemmin rivitaloasunnossa asuneelle minipossuherralle pedattiin peti talliin, lampaiden vanhaan karsinaan. Seinään karsinan yläpuolelle asennettiin infrapunalämmitin. Possu pärjää talliolosuhteissa hyvin, mutta lisälämpö on tarpeen ainakin nyt ensimmäisenä talvena, kun muutos aikaisempaan lämpötilaan on suuri ja tapahtui nopeasti.
Olin vähän huolissani, miten possu pärjää tallissa. Turhaan, sillä aamulla vastassa oli varsin hyväntuulinen ja hyvävointinen otus saparoaan heiluttamassa. Se oli pedannut itselleen mukavan pedin oljista ja vanhoista täkeistä ja istui pesässään tyytyväisen näköisenä ihmettelemässä tallin menoa. Naapurikarsinassa asuva Oku-suomenhevonen oli tarjonnut yöksi viihdettä. Oku-parka on vakuuttunut, että uusi naapuri on vähintään ihmissusi.
Illalla, possun hetken kotiuduttua, lapset ja koira pääsivät katsomaan uutta tulokasta. Kirsu ja kärsä haistelivat toisiaan oven alta lattianraosta rauhallisesti. Lapset saivat antaa possulle makupaloja.
Oku-parka on syvän järkytyksen vallassa. Se pysytteli karsinansa kauimmaisessa nurkassa ja jännittyi aina, kun possu röhkäisi. Viljamia uusi otus vain irvistytti, ei pelottanut.
Possu keskittyy olennaiseen. Se on rauhallinen, utelias ja ystävällinen. Ruoka maistuu: ensimmäisenä iltapalana oli kauraa, piimää, perunaa ja ruisleipää. Tarjotun pellavarouheen se jätti syömättä, joten sitä ei aamupalalautaselle enää laitettu.
Meillä on nyt possu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti