Itsenäisyyspäivä Joulutorilla

Sonnustauduin aamulla mm. tiaraan, muhviin ja kumisaappaisiin, pakkasin kassiin Airamin termospullollisen kahvia ja suuntasin kohti uutta joulutoripäivää. Joulutorilla pääsin osalliseksi Virallisista Juhlallisuuksista. Pormestari piti juhlapuheen Raatihuoneen parvekkeelta. En kyllä tiedä, mistä hän puhui, sillä vieressäni nainen puhui Tärkeää Puhelua ("Ollaan täällä torilla!" --- "Joulutorilla!" --- "Niin täällä keskustassa!" jne.) pormestaria kuuluvammalla äänellä.

Puheen ja puhelun päätteeksi joka tapauksessa kajautettiin kolminkertainen eläköön-huuto 96-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle ja vapautettiin sinisiä ja valkoisia ilmapalloja.

Seurasi aimo tovi hirmuista ruuhkaa ja kansanvaellusta Joulutorilla, kunnes kansa vaelsi parin korttelin päähän Laukontorille ihailemaan ilotulitusta. Oli sen verran komiat papaatit, että saimme ihastella niitä Joulutorillakin.

Tämän päivän olimme vielä mökissämme kaksin Pajukannan tilan Anun kanssa, joten pääsin hiippailemaan rauhassa kuvauskierrokselle myös Joulutorin aitojen ulkopuolelle.

Kotimatka olikin tavanomaista jännittävämpi. Tampere näytti tänään parasta ja pahintaan.

Itse olen aivan pyörällä päästäni. Päivään mahtui vaikka mitä Virallisten Juhlallisuuksien lisäksi: ihmisiä humalaisista häiriköistä hauskoihin tarinankertojiin, vilinää ja hulinaa. Minä rakastan Tamperetta ja rakastun myös Joulutoriin. Keppihevoset hupenevat hurjaa vauhtia, niitä täytyy ommella lisää. Joskus kaipaan edellistä työtäni IT-alalla - tasaisempaa ja mukavammin palkattua. Näinä päivinä en vaihtaisi nykyistä työtäni mihinkään.