sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Viljamin vuoro

Viljamista tulee harvoin postattua, vaikka sillä on oma tärkeä paikkansa Ahdin tilan ihmis- ja eläinperheessä. Sen kanssa arki vain on niin paljon tasaisempaa, kuin vaikkapa Okun. Viljamia ja Okua talutetaan usein samaan aikaan. Joka kerta voi luottaa siihen, että vaikka Oku kuinka teppaa ja sohlaa, Viljami kulkee rinnalla tasaisen varmasti. Tallissakin se saa olla hoitaessa vapaana. Kiinni sidottuna sen narkolepsia vaivaa helpommin ja se nukahtaa ja horjuu kesken harjauksen. Syödessään en ole nähnyt sen nukahtavan, joten puuhastelkoon vain heinäpaalin kimpussa minun harjatessani.


Viljamilla ratsastavat meillä lapset, minä olen liian painava sen kyytiin. Talutuksessa mennään lähiteitä ja pellonpientaria, kukin muksu vuorollaan. Lasten kaverisynttäreilläkin Viljami palvelee talutusratsuna. Lähitienoilla mökkeilee myös teini-ikäinen tyttö, joka välillä käy Viljamia hoitamassa ja ratsastamassa. Ne ovat Viljamin tähtihetkiä! Enimmän osan ajastaa Viljami viettää kuitenkin eläkepäiviä tarhassa tai laitumella Okun ja nyt myös Hanin kanssa.


Viljami nauttii huomion keskipisteenä olosta, hoitamisesta ja rapsutuksista. Mikään lapanen se ei kuitenkaan ole, vaan ponipapparaisen keppospussissa on vielä eväitä jäljellä. Joskus se saattaa kesken lenkin yrittää vaikka piehtaroida, kuten tänään Aurora selässään houkuttelevan mutaisella sänkipellolla. Pukittelua ja istahtamisiakin on nähty.
 

Kevyttä Arettaa Viljami kantaisi vaikka maailman laidalle. Mitä pienempi kyydissä, sen vähemmän kepposia, on Viljamin periaate.


Joulukuun lopulla pajunkissat vilkuttavat valkoisina ja maasta pilkottaa tuoreita vihreitä ruohotupsuja. Ihan jokaista houkutusta ei ole pakko vastustaa.


Mikäs kiire tässä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heippa, ja OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE TEILLE (+ erityishalipusu Viljamin venynenuun)!
Päätökseni piti!, olin siis koko lomani ajan koskematta tietokonesen kertaakaan, mutta nyt luin kaikki Sinun blogipäivityksesi (ja vain ne, olen päättänyt etten tee tietokoneella työjuttujen lisäksi yhtään mitään muuta kuin laskujen maksun ja Tärkeiden kuulumisten tarkistelun).
KIITOS Viljami-tekstistä ja -kuvista! Ja tosi ihana lukea noista Sinun ja Okun onnistumisista. Hienoa, ja lisää onnen/onnistumisenhetkiä jatkoon :)
En tunne Okua mutta luulin tosissani että se saa paniikiltaan ja juoksultaan sydärin silloin pari kesää sitten kun vein Viljamin hetkeksi pois laitumelta ja keli oli tosi kuuma. Ihana kun heppa oppii luoton ihmiskaveriin ja siihenkin ettei maailma kaadu jos heppakaveri ei ole just siinä turpimisetäisydellä.
Omani, nyt 5 v meillä ollut, potki tullessaan kaikilla jaloillaan yhtäaikaa joka suuntaan (ja niitä jalkoja tuntui olevan > 4 kpl) eikä sitä voinut kuvitellakaan taluttavansa ilman kuolaimia tai ketjua. Juuri ja juuri yksi meidät ohittava henkilöauto oli ehkä ok, mut jos kaksi tuli peräkkäin tai moottorivehje oli farmaria isompi tai äänekkäämpi sinkosimme päättömästi toiseen ulottuvuuteen. Nyt voi jalkojen välissä pitää vaik päiväunituokion ja iso rekka saa osakseen vain halveksivan turpatuhahduksen. Tämä ko Heppa, Tibetas, Tipsu, Tippa-Heppa on mulle se 36 v heppakokemuksella Sielunkumppani.
Hepparakkaita ja hyviä vointeja Teille! Pysytään yhteyksissä, vaikka itse kovin huono olenkin laittamaan viestiä tms.
T.Paula
Ps. Ne Sinun Joulutori tarinasi ja kuvasi olivat aivan hurmaavia. Harmi havaita koko tapahtuma vasta näin jälkikäteen. Olisi todella ollut hyvä syy ajella Tre:n suunnalle. Mut ehkäpä ensi vuonna sitten :D

maarit kirjoitti...

Ihanaa alkanutta vuotta sinne teille kaikille :)

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos Maarit ja hyvää alkanutta vuotta sinullekin :)

Kiitos myös Paulalle ja terkut menevät perille :) Näistä rikkinäisimmistä heppakavereista taitaa tulla erityisen rakkaita. Toivotaan, että Okun kanssa vieläkin tästä edetään. En kyllä kuvittelekaan, että ilman takapakkeja päästäisiin, mutta lopulta kuitenkin aina eteenpäin!

Jasmiina kirjoitti...

Ai niin, ja Joulutori <3 Joo, ehdottomasti tänä vuonna kannattaa käydä. Toivottavasti saan taas itsekin olla mukana! Olisipa se jo, ikävä :D

pauliina kirjoitti...

Hei taidan tuntea myös kyseisen tibetas heppasen.
Ruunikko, otsassa tähti, varsinainen erikoisuus hevoseksi/poniksi.
Tuntenut vuosilta 2008-09