Helsingin Käsityökorttelin sunnuntai ja konerikko

Sunnuntaiaamuna lähdin taas aikaisin matkaan. Kleinbus oli roiskinut vähän öljyä lauantaina startti kenkkuili edelleen, joten seikkailumieltä tarvittiin taas. Perillä Narinkkatorilla pitäisi olla jo yhdeksältä, sillä meille käsityöyrittäjille oli sovittu yhteiskuvaus.

Tankkasin matkalla Hämeenlinnan jälkeen ja siitä kleinari ei suostunut käynnistymään. Onneksi sain työntöapua parilta herrasmieheltä ja matka jatkui. Narinkkatorille saavuin juuri sopivasti ehtiäkseni yhteiskuvaan.

Näistä neljästä salakuvasta kiitos serkulleni :)

Lauantain myyntiennätyksiin en sunnuntaina yltänyt, mutta ihan hyvä päivä oli tämäkin.

Päivän hitti olivat hernepussit. Hassua, miten jokaisena tapahtumapäivänä menee eri tavaraa. Aina joku tuote nousee suosituimmaksi ja suurin osa asiakkaista tuntuu ostavan toisistaan tietämättä juuri sitä. Tästä sielunelämästä kun pääsisin ymmärrykseen, olisi työni paljon helpompaa!

Kleinari oli päivän mittaan tiputellut vähän öljyä torille. Konttailin pyyhkimässä tippoja maasta ja päätin ottaa seuraaviin tapahtumiin pahvinpalan tai vastaavan koneen alle sujautettavaksi, niin jätän jälkeeni siistin paikan. Vähän huoletti, mutta öljyä oli vielä koneessakin ja auto taas starttasi, joten suuntasin kotimatkalle.

Matka katkesi Hämeenlinnan eteläpuolelle. Sinne asti kulki mukavasti satasen matkavauhtia, rekkoja ohitellen. Sitten vauhti alkoi hidastua, moottori nykiä ihan vähän ja lopulta konehuoneesta tussahti ilmoille näyttävä savupilvi moottorin sammuessa. Säntäsin jauhesammuttimen kanssa tarkastamaan tilanteen, mutta liekkejä ei onneksi näkynyt. Kerran minulla syttyi kuplan moottori tuleen kesken ajon, enkä varmasti koskaan unohda, miltä näyttävät lieskat taustapeilissä!

Eipä auttanut kuin soittaa mies apuun ja odotella mottoritien laidalla. Muutama auto pysähtyi tarjoamaan apua, se tuntui tosi mukavalta. Ihan kylmäksi ja piittaamattomaksi ei ole tämä maailma mennyt. Kiitos kaikille pysähtyneille ♥

Odottelin ja odottelin... Onneksi on älypuhelin ja netti, niin aika kului.

Lopulta mies ja ipanat pääsivät paikalle. Lapsia vähän jännitti myöhäinen hinausreissu.

Hinattavana olo ei ole hääviä. Se on suorastaan kamalaa. Kleinarin jarrut menivät tosi jäykiksi ja sain survoa tosissani, että ottivat. Pehmeästä jarrutuksesta oli turha haaveillakaan. En tiedä, kumpi oli kamalampaa: moottoriteillä rekkojen ohitellessa vai loppumatkan mutkainen ja mäkinen pikkutie lukuisine risteyksineen. Alkoi hämärtääkin ja näkyvyys meni huonoksi. En tiedä, oliko hyvä vai huono asia, etten nähnyt miehen väistämiä peuroja. Kolari oli lähellä, mutta onneksi se vältettiin. Jarruja survoessani taisi päästä muutama ruma sana.

Kotiin päästiin kuitenkin puolilta öin. Väsyneinä, mutta kleinarin konetta lukuunottamatta ehjinä. reilut 100 km hinausköyden päässä helteisten toripäivien jälkeen, huh!

Eilen mies avasi koneen ja vika löytyi: mäntä on sulanut. Vika on ollut tulollaan, Jyväskylän reissun stefarikko ja öljyvuodot ovat jo olleet oireita.

Nyt siis laitetaan varaosatilaus vetämään, tilataan samalla uusi starttimoottori. Seuraaviin tapahtumiin olen joka tapauksessa menossa kuplalla ja teltalla, joten ihan sopivaan väliin tämä sattui. Helsingin myyntienkään kanssa ei tarvitse ihmetellä, mihin rahat laittaisi. Varaosaliike kiittää ;)