Viljamin mielestä toiseksi parasta keväässä on auringossa torkkuminen. Sitä se onkin saanut viime aikoina tarhassa harrastaa. Mikä parasta, Viljami ja Oku ottavat keskenään niin rennosti, että makoilevat nykyään yhtä aikaa. Luottavat, että sapelihammastiikerit on Ahdin tilalta karkotettu eikä vahtivuoroja tarvitse jakaa.
Lempipuuhiin kuuluu myös Okun kanssa rapsuttelu. Nyt on karvanlähtöaika ja se kutittaa.
Viljami on ollut jonkin aikaa sairaslomalla, mutta nyt on taas papparaisella virtaa. Poniherra skarppasi Bettyn meillä ollessa niin, että sen takajalkojen alanivelet kipeytyivät. Sitten kipeytyivät selkä ja lantio. Lumeton talvi ja jäinen hiekka kuluttivat kaviotkin kovin aroiksi. Pelkäsin jo, että tätä menoa saamme hyvästellä Viljamin, mutta tulehduskipulääkekuuri ja tarhalepo tepsivät. Kengittäjä löi kipeän ponin ehdoilla epäergonomisissa asennoissa kengät Viljamin kavioihin, minä tuin ponia samalla. Nyt kipu on poissa ja ryhti taas hyvä, lihakset vain kuihtuivat sairastellessa kovin nopeasti. Niitä nyt kasvatellaan suuremmalla kauramäärällä ja pikku hiljaa rauhallista liikuntaa lisäämällä. Minä olen vielä liian painava Viljamin kyytiin oikeasti ja pidemmäksi aikaa, mutta molempien mielenvirkistykseksi teemme joskus kunniakierroksen tai vappumarssin pihapiirissä.
Ihan parasta Viljamin mielestä on tuore, vihreä ruoho. Kuvassa lainassa on Okun riimu, ei me maltettu hakea tallista Viljamille omaa. Tuolla virityksellä minä vähän ratsastinkin lopuksi, sen kunniakierroksen verran :)
Kohta alkaa laidunkausi. Oku ja Viljami saavat viettää kesää kaksistaan, kahden ruunan porukassa.
3 kommenttia:
Nyt oli tosi huono talvi kavioiden suhteen :( Meillä ei ollut ongelmia mutta monella muulla on ollut. Ihanaa, kun alkaa vihreää ruohoa pilkottamaan, se on herkkua :)
Suloinen tuo teidän Viljami <3 Onneksi selvisitte nivelvaivoista säikähdyksellä!
ihanat pollet
Lähetä kommentti