Hei kulkukauppias, pysähdy hetkeksi!

Kesä on ohi. Mun ja kauppa-auton ensimmäinen yhteinen kesä. 21 tapahtumaa, 30 tapahtumapäivää, yli 7000 kilometriä kauppa-auton ratissa. Kuplan ratissa vielä jokunen lisää. Nyt täytyy kysyä itseltäni perinteinen urheilukysymys: miltäs nyt tuntuu?

Hyvältä! Musta tuntuu hassulta, että ihan oikeasti teen tällaista työkseni. Ystävät, tuttavat ja sukulaiset alkavat pikku hiljaa uskoa, että olen ihan tosissani tässä hommassa. Että näinkin voi elää. Vielä ei Ahdin tilan yrittäjä vietä palkkapäiviä, mutta suunta on yllättävän hyvä. Tätä menoa se ensimmäinen palkkapäivä ei enää ole kaukana!

Tähän asti olen investoinut yritykseen kaiken, mitä se on tuottanut. Olen tänä vuonna saanut kauppa-auton valmiiksi teippeineen ja pölykapseleineen ja tien päälle. Olen hankkinut toriteltan ja hyvän valikoiman eri kokoisia myyntipöytiä. Teettänyt Ahdin tilalle ihka oikean logon. Kassakonekin on nyt tilattu. Käyttöönottohuoltokäyntiä odottelee teollisuusompelukone, sitä en ole vielä teille vilauttanutkaan. Tästä on hyvä jatkaa.

Ennen kaikkea olen hankkinut tänä vuonna kokemusta. Tutustunut uusiin ihmisiin, paikkoihin ja tapahtumiin. Ensi vuonna kalenterin täyttäminen on paljon helpompaa. Viihdyin puodilla, mutta hyvin viihdyn tien päälläkin. Aina on ollut kiva lähteä.

Kesäsesonki on takana. Nyt keskityn hetken syksyn messuihin. Ompelen tietysti myytävää, mutta itse messuosastotkin täytyy rakentaa. Saa nähdä, mitä minä sählä saan aikaan.

Perhe on tyytyväinen: vaikka olen panostanut yritykseeni, olen kuitenkin enemmän kotona kuin puodin aikoina. Eilen vietimme vapaapäivän koko perhe: minä pesin muutaman ikkunan, leivoin mokkapaloja ja sämpylöitä, meillä kävi vieraita ja Viljamikin sai pitkästä aikaa kantaa talutusratsuna lapsia.

Tässä välissä aion pitää vähän vapaatakin. Huomenna tulee kengittäjä lyömään molemmille hevosille kengät. Minä pääsen ratsaille taas.