lauantai 6. tammikuuta 2018

Akvaarioelämää

Vedenalainen maailma on hurmannut meillä koko perheen. Otson 12-vuotislahjaksi saamassa akvaariossa alusta asti asunut tummansininen taistelukala Taisto kuoli jouluaattona ja jätti perheeseen kokoaan paljon suuremman aukon. Taistelukala tunnistaa ihmiset, ottaa kontaktia ja on kiinnostunut akvaarion ulkopuolisestakin maailmasta ja niinpä siihen saa luotua aidon kiintymyssuhteen.

Kalan kuoleman jälkeen pienessä (meillä 60 l) akvaariossa vesiarvot menevät helposti sekaisin ja ympäristöstä tulee kaloille ja muille asukkaille myrkyllinen. Monniset alkavat tehdä pikapyrähdyksiä normaalisti rauhallisesta pohjamaailmastaan pintaan happea haukkaamaan ja pienet parvikalat kuolevat helposti. Meillä pelätään sydän kurkussa kerran riehuneen pilkkutaudin puhkeamista, sillä edellisellä kerralla se riehui meillä kolme kuukautta ja tappoi kaikki kalat kahta lukuunottamatta (Taisto ja suuri albiinomonninen selvisivät) ja ison osan sukarapuklaanista. Nyt siis seurattiin sydän kurkussa vesiarvoja vaihdettiin tarpeen mukaan vettä osittaisilla vedenvaihdoilla. Onneksi tilanne pian tasaantui.

Eilen tulin kaupungilta kalakaupan kautta ja sieltä mukaan lähti näin upea taistelukalakoiras. Upea kaveri sai nimekseen Kauno.


Viime syksynä meille tuli kaksi punaista taistelukalatyttöä Taiston haaremiin, Miia ja Tiia.


Alku oli hankala, sillä tytöt olivat kovia tappelemaan. Ne raatelivat toistensa ja Taiston evät ja pyrstöt ja etsin jo niille uutta kotia, mutta yht'äkkiä tilanne rauhoittui ja Taisto alkoi rakennella romanttisena kaverina kuplapesää. Yhtenä päivänä Miia oli kadonnut ja käynnistimme tietenkin etsinnät. Se löytyi henkihieverissä pumpun takaa imukupin väliin juuttuneena. Saimme sen hengissä irrotettua, mutta silti se raasu kuoli.


Tiia on voinut hyvin ja kasvanut hurjan isoksi. Nyt Taiston kuoltua se jäi ainoaksi taistelukalaksi.


Eilen se sai kaveriksi taivaansinisen Teean. Nämä ovat muuten ihan mahdottomia kännykuvattavia!


Meille muutti myös tummansininen Tuija. Tuija tuntuu olevan aika luonteikas ja niillä näyttää tiian kanssa olevan meneillään jonkinlainen arvojärjestyksen selvittely. Näykkimistä tai raatelua ei toistaiseksi ole ollut, mutta Tuija lätkii pyrstöllään Tiiaa, joka kostaa äkäisellä takaa-ajolla.


Tällä hetkellä akvaariossa asuu myös neontetraparvi, kolme albiinomonnista, punaisia ja sinisiä sukarapuja ja petokotiloita. Petokotilot pitävät ei-toivotut kotilot akvaariosta ansiokkaasti pois, niitä meillä oli alkuun. Sukaravut ja petokotilot lisääntyvät sopivasti. Löydätkö alakuvasta kaksi petokotiloa treffeillä?


2 kommenttia:

Maatiaiskanasen Elämää kirjoitti...

Taistelukalat on upeita ja kertakaikkisen ihania kaloja! Tuli niin ikävä akvaariota! Itselläni oli lapsuudessa akvaarioita, samoin aikuisena niitä on ollut useampia. Harmi, ettei puolisoni suostu siihen, että meillä olisi akvaario, sillä hän pelkää sen rikkoontumista niin paljon :( Surkeaa. Olipa kiva postaus <3

Jasmiina kirjoitti...

Voi itku tahatonta akvaariottomuutta, Maatiaiskanasen Elämää! Jos tuo rikkoutumisen pelko on ainoa syy olla ottamatta akvaa, niin eihän nämä pienet ole pahoja vesivahiongon uhkia. Vanha 300-litrainen haperosaumainen on riski :D Toivottavasti pääsette akva-asiassa molempia miellyttävään ratkaisuun (= hankitte akvan ja puolison sydän sulaa taistelukalan poseeratessa lasin takaa :D )