Viisi vuotta sitten - osa I

Viisi vuotta sitten muutimme tilapäisasuntoon edellisestä kodistamme ja aloitimme nykyisen remontin. Vanha koti, Sininen talo, vilahtelee puheissa ja muistoissa edelleen usein. Pieni hirsitalo - tai oikeastaan pientila sekin - jonka kunnostimme itse.

Muistan, kuinka haikeaa pakkaaminen oli. Muuttoon oli kaksi päivää, kun olin pakannut vasta kaksi pahvilaatikollista kirjoja. Kaikki muu oli vielä paikoillaan. Emme olisi halunneet lähteä, mutta tila loppui yksinkertaisesti kesken.

Tältä talo näytti ostaessamme sen 1999 jouluna.

Vanhassa kodissa oli ihana, pieni, villiintynyt puutarha käkkyräisine omenapuineen. Syksyllä niiden oksat notkuivat omenoista ja lyhdyistä. Vietimme puutarhassa häämme ja muutamat muutkin ikimuistoiset juhlat.

Pientilaan kuului myös piharakennus, suuli. Suulin päädyssä on entinen pikkuruinen navetta, johon oli tehty sauna. Saunan yläpuolelle teimme vierashuoneen, Honeymoon-sviitin. Vietimme siellä hääyömme ja se todellakin oli kaukana sviitistä -tunnelmaa oli senkin edestä. Harmi, ettei minulla ole yhtään kuvaa sieltä tai saunasta! Vierashuone lämpesi saunan hormin lämmetessä, joten sitä voi käyttää aivan sydäntalvea lukuunottamatta. Suulin päässä oli romahtanut puuvaja, jonka tilalle rakensimme autokatoksen.

Talo oli todella pieni: ostaessamme asuinneliöitä oli vain 50. Talossa oli keittiö, pieni kamari, olohuone ja niin pieni vessa, ettei sinne mahtunut edes lavuaaria. Muutimme miehen kanssa kaksin - kissat ja koirat tietysti mukana. Muutimme loppiaisena 2000 ja aloitimme remontin saman vuoden pääsiäisenä. Rakensimme alakertaan laajennukseksi suuren kuistin ja remontoimme kylmän vintin lämpimäksi. Talossa asuessamme syntyivät Otso ja Aurora.

Vanha kuistin sohva, sivustavedettävä sänky, on nykyään Auroran sänkynä. Kuvan pöytä on Tallipihan puodilla ja tuolit nykyisellä kuistillamme. Sängyn ostin aikoinaan Tampereelta osto- ja myyntilliikkeestä, pöytä on kirppikseltä ja tuolit osto- ja myyntiliikkeestä vaihtokauppana toisiin huonekaluihin.

Yläkerran toisessa päässä oli lapsille leikkitilaa ja pieni toimistonurkkaus. Pöytä ja kapea hylly ovat käytössä nykyisessäkin konttorinurkkauksessamme, nojatuoli ja rahi ovat tällä hetkellä valkoisine vaihtopäällysteineen Aretan huoneessa. Pöytä on tamperelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä, hylly Forssasta osto- ja myyntiliikkeestä.

Yläkerran jakoi keskeltä hormi. Talo oli täysin puulämmitteinen ja alakerran muureja lämmitettäessä koko hormi lämpesi ja lämmitti myös yläkerran. Kehto on kirppislöytö, kaapin ja lipaston vaiheita en muista. Ne kaikki odottelevat vintillä, löytyisikö niille vielä paikka vai lähtevätkö ne kiertoon.

Nämä kuvat on otettu Auroran ollessa vastasyntynyt. Sänky oli Auroran vauva-aikana 240 cm leveä, mahduimme siihen mukavasti kaikki. Piironki on isäni äidin vanha. Se odottelee vielä vintillä paikkaansa nykyisestä kodistamme.

Auroran kehdolle oli ripustuskoukkuja ympäri taloa. Sama kehto oli käytössä myös Aretalla nykyisessä kodissamme.

Maalasimme seinät kahdella sinisen sävyllä: alle vaaleampi telalla ja sen päälle rätillä kuviota tummemmalla sävyllä. Katto tehtiin raakalaudasta. Kattomaali on hiukan persikkaan taitettua valkoista, maalasimme täsmälleen samalla sävyllä nykyisenkin kodin katot.

Otson pinnasängylle oli rauhallinen nurkkaus vesivaraajakomeron ja vaatehuoneen vieressä. Vesivaraajaan pääsi käsiksi salaovesta, joka jää pinnasängyn taakse. Pienissä tiloissa on oltava kekseliäs! Talossa opimme hyödyntämään kaiken mahdollisen tilan: alimpiin portaisiin asensimme vetolaatikot ja keittiössäkin oli yksi salaluukku.

Olemme ostaneet jokaiselle lapselle vanhat vaatekaapit odotusaikoina. Pienet talonpoikaiskaapit ovat harvinaisia, onneksemme löysimme kaikille lapsille vuorollaan omansa. Positiivisten raskaustestien jälkeen hankintalistalle on laitettu myös jokaiselle oma amerikan arkkunsa - ei ehkä tavanomaisimpia vauvahankintoja nekään.



Esittelen seuraavassa postauksessa Sinisen talon vanhan osan. Jatkoa siis seuraa...