maanantai 3. syyskuuta 2012

Viisi vuotta sitten - osa I

Viisi vuotta sitten muutimme tilapäisasuntoon edellisestä kodistamme ja aloitimme nykyisen remontin. Vanha koti, Sininen talo, vilahtelee puheissa ja muistoissa edelleen usein. Pieni hirsitalo - tai oikeastaan pientila sekin - jonka kunnostimme itse.

Muistan, kuinka haikeaa pakkaaminen oli. Muuttoon oli kaksi päivää, kun olin pakannut vasta kaksi pahvilaatikollista kirjoja. Kaikki muu oli vielä paikoillaan. Emme olisi halunneet lähteä, mutta tila loppui yksinkertaisesti kesken.


Tältä talo näytti ostaessamme sen 1999 jouluna.


Vanhassa kodissa oli ihana, pieni, villiintynyt puutarha käkkyräisine omenapuineen. Syksyllä niiden oksat notkuivat omenoista ja lyhdyistä. Vietimme puutarhassa häämme ja muutamat muutkin ikimuistoiset juhlat.


Pientilaan kuului myös piharakennus, suuli. Suulin päädyssä on entinen pikkuruinen navetta, johon oli tehty sauna. Saunan yläpuolelle teimme vierashuoneen, Honeymoon-sviitin. Vietimme siellä hääyömme ja se todellakin oli kaukana sviitistä -tunnelmaa oli senkin edestä. Harmi, ettei minulla ole yhtään kuvaa sieltä tai saunasta! Vierashuone lämpesi saunan hormin lämmetessä, joten sitä voi käyttää aivan sydäntalvea lukuunottamatta. Suulin päässä oli romahtanut puuvaja, jonka tilalle rakensimme autokatoksen.


Talo oli todella pieni: ostaessamme asuinneliöitä oli vain 50. Talossa oli keittiö, pieni kamari, olohuone ja niin pieni vessa, ettei sinne mahtunut edes lavuaaria. Muutimme miehen kanssa kaksin - kissat ja koirat tietysti mukana. Muutimme loppiaisena 2000 ja aloitimme remontin saman vuoden pääsiäisenä. Rakensimme alakertaan laajennukseksi suuren kuistin ja remontoimme kylmän vintin lämpimäksi. Talossa asuessamme syntyivät Otso ja Aurora.

Vanha kuistin sohva, sivustavedettävä sänky, on nykyään Auroran sänkynä. Kuvan pöytä on Tallipihan puodilla ja tuolit nykyisellä kuistillamme. Sängyn ostin aikoinaan Tampereelta osto- ja myyntilliikkeestä, pöytä on kirppikseltä ja tuolit osto- ja myyntiliikkeestä vaihtokauppana toisiin huonekaluihin.


Yläkerran toisessa päässä oli lapsille leikkitilaa ja pieni toimistonurkkaus. Pöytä ja kapea hylly ovat käytössä nykyisessäkin konttorinurkkauksessamme, nojatuoli ja rahi ovat tällä hetkellä valkoisine vaihtopäällysteineen Aretan huoneessa. Pöytä on tamperelaisesta osto- ja myyntiliikkeestä, hylly Forssasta osto- ja myyntiliikkeestä.


Yläkerran jakoi keskeltä hormi. Talo oli täysin puulämmitteinen ja alakerran muureja lämmitettäessä koko hormi lämpesi ja lämmitti myös yläkerran. Kehto on kirppislöytö, kaapin ja lipaston vaiheita en muista. Ne kaikki odottelevat vintillä, löytyisikö niille vielä paikka vai lähtevätkö ne kiertoon.


Nämä kuvat on otettu Auroran ollessa vastasyntynyt. Sänky oli Auroran vauva-aikana 240 cm leveä, mahduimme siihen mukavasti kaikki. Piironki on isäni äidin vanha. Se odottelee vielä vintillä paikkaansa nykyisestä kodistamme.


Auroran kehdolle oli ripustuskoukkuja ympäri taloa. Sama kehto oli käytössä myös Aretalla nykyisessä kodissamme.


Maalasimme seinät kahdella sinisen sävyllä: alle vaaleampi telalla ja sen päälle rätillä kuviota tummemmalla sävyllä. Katto tehtiin raakalaudasta. Kattomaali on hiukan persikkaan taitettua valkoista, maalasimme täsmälleen samalla sävyllä nykyisenkin kodin katot.

Otson pinnasängylle oli rauhallinen nurkkaus vesivaraajakomeron ja vaatehuoneen vieressä. Vesivaraajaan pääsi käsiksi salaovesta, joka jää pinnasängyn taakse. Pienissä tiloissa on oltava kekseliäs! Talossa opimme hyödyntämään kaiken mahdollisen tilan: alimpiin portaisiin asensimme vetolaatikot ja keittiössäkin oli yksi salaluukku.

Olemme ostaneet jokaiselle lapselle vanhat vaatekaapit odotusaikoina. Pienet talonpoikaiskaapit ovat harvinaisia, onneksemme löysimme kaikille lapsille vuorollaan omansa. Positiivisten raskaustestien jälkeen hankintalistalle on laitettu myös jokaiselle oma amerikan arkkunsa - ei ehkä tavanomaisimpia vauvahankintoja nekään.

Esittelen seuraavassa postauksessa Sinisen talon vanhan osan. Jatkoa siis seuraa...

3 kommenttia:

Rva Kepponen kirjoitti...

Oih kuinka kaunis ja tunnelmallinen yläkerta ja puutarha.

kanaemo kirjoitti...

Aika haikeaa varmasti muuttaa tuollaisesta ihanuudesta pois. Tosi somasti on kaikki laitettu ja totta kyllä, että kun on pienet tilat, on kekseliäisyyttä käytettävä!

Itse painiskelen vähän samanlaisten asioiden kanssa juuri tällä hetkellä, myynnin sijaan aion luultavasti vuokrata tämän talon jollekin. Toisaalta haluan pois, toisaalta en kuitenkaan ole valmis luopumaan tästä mistään hinnasta!

Nyt kun ollaan jo "toisella kierroksella" lasten suhteen ja isommat ovat lentäneet pesästä, on tämä talo ja lähes 200 neliötä liian suuri meille kolmelle. Vastaavasti tallissa ei ole tarpeeksi tilaa kaikille kullanmuruilleni, vaikka hevosmäärää en aiokaan lisätä.

Tulevaisuuteen matkaan avoimin mielin, saa nähdä mitä tapahtuu... :)

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos Rva Kepponen ja kanaemo!

kanaemo: onpa teillä tilanne päällä, etten sanoisi! Hirmuisen haikeaa ja vaikeaa oli meillä lähtö Sinisestä talosta, mutta oikein päin menivät asiat lopulta. Koti on kuitenkin vain kuori, vaikka Koti onkin. Tästä talosta joudumme mekin ihan varmasti jossain vaiheessa luopumaan, tämä tulee väistämättä jäämään isoksi. Sinisessä talossa kuvittelimme jostain syystä asuvamme loppuelämämme ja siitä ajatuksesta irti päästäminen oli tosi vaikeaa. Luotan siihen, että uusi ihana Koti löytyy taas tarvittaessa :) Tsemppejä teille etsintään!