Täälläkin pakkaset lauhtuivat jo eilen, mutta tässä kuulumisia tallista parin päivän takaa paukkupakkasilta.
Hevosten elämään parinkymmenen asteen pakkanen ei juuri hetkauta. Ne viihtyvät tarhassa ja pysyvät lämpöisinä, kunhan heinää riittää. Illalla pojat pääsevät talliin pari-kolme tuntia lauhempia kelejä aiemmin.
Loimitan hevosia todella harvoin. Poikkeus on tuulen, kylmän ja märän yhdistelmä. Kaikesta muusta hevoset selviävät turkkinsa ansiosta. Tarhamme on rakennettu ladon päädyn ympärille, joten tuulensuojaa löytyy aina ja säänsuojakatoskin löytyy pahimman kelin varalle. Siellä ruunat viihtyvät vain nuolemassa suolakiveä tai jäynämielellä väijymässä pahaa-aavistamatonta kaveriaan.
Kanat ja kanit viihtyvät lämpimällä seinustalla. Tämän seinän takan on karjakeittiö muuripatoineen.
Lampaat ulkouilevat kovilla pakkasilla vain muutaman tunnin. Ne odottelevat tallissa malttamattomina, kun tarhaan lähtö lähestyy.
Mies paikkasi syksyllä kaikki hiirenkolot tallista ja tänä talvena en olekaan nähnyt ainoatakaan hiirtä. Hiiripartio voi vetää lonkkaa hyvällä omalla tunnolla. Rolle on löytänyt lämpimän nukkumapaikan Viljamin karsinasta.
Lampaat tuntuvat aina olevan iloisia. Ne menevät mielellään ulos ja tulevat yhtä innoissaan myös sisälle. Niillä on aina virtaa ja vauhtia.
Tallissa eletään talvista hiljaiseloa, kun Betty-ponikin palasi maatilamatkailulomaltaan omaan kotiinsa. Pikkuponikuume vain nousi Bettyn myötä. Oli myös helpottavaa nähdä, miten hyvin ruunamme sopeutuivat tammaan. Olen Okun eroahdistuksen takia ajatellut, että oma tamma on ihan mahdoton ajatus, sillä tamma laumassa voi pahentaa eroahdistuksen oireita. Ehkei se ole mahdoton ajatus sittenkään.
3 kommenttia:
:) Tuttuja juttuja. Meillä tosin lampaat on NIIIIIN paksussa kunnossa ja villassa, että Maija käy sisällä vähän nakertamassa heiniä ja muuten majailee mieluiten ulkosalla koko ajan. Niillä on siis suora käynti talliin tarhasta, ovat missä milloinkin tykkäävät.
Meillä rinsessahevonen vaatii kymmenen-viidentoista asteen pakkasella jo loimea. Roduissa on isoja eroja. Suomenhevosen en ole koskaan nähnyt palelevan, eikä sekään saa loimea niskaansa, kuin mahdottomalla räntäsateella. Pakkanen ei paljon noin karvaista otusta haittaa, ei vaikka mittari näyttäisi mitä. ;)
Wiljami Wiukutin on ihan huuruturpa rakas, niinkuin talviponin kuuluukin! Meil vuonis kerää turpakarvoihinsa samanlaiset lumipampulat mitä jäi lapsena omiin villatumppuihin. Olen juuri lähdössä heppojen kanssa hämärään lumimetsään vaeltelemaan. Kiitos Teille jälleen kerran.
Lukaisitko muuten sen Arettan 3v synntäritekstiin kommentoimani?
Kanaemo: Totta tuo eri rotuisten hevosten kylmänkestävyys. Onpa teidän lampailla ihanat oltavat, kun saavat pihattomeiningillä rampata ulkona ja sisällä! Meillä lampaiden laidun on vähän matkan päässä tallista.
Viljamin Äiti: Nyt luin ja vastasin :) Vuonikset on ihania! Täällä on shettiskuume huipussaan Betty-ponin vierailun jäljiltä. Nyt alkaisi olla aika katsella sellaista ponia, jolla lapset voisivat ratsastaa ilman taluttajaa.
Lähetä kommentti