Kun kuulin tämän tilaustunikan synkän väritoiveen ja kuvion, en ihan hirmuisesti innostunut. Musta ei ole minun värini ja on sitä paitsi hankalin ommeltava, kun mitään ei meinaa erottaa. Kummituskuviosta voisi helposti tulla pelottava, enkä halua yhdenkään päiväkotilapsen näkevän painajaisia minun tekeleistäni. Aika iloiset kummituskaverukset tähän tulikin, olen tyytyväinen. Toivottavasti myös tilaaja!
Näissä aikuisten tunikoissa oman haasteensa tuo työn koko. Toinen vihreistä Husqvarna-kaunottarista, puodilta kotiutunut Victoria ei työtä pelkää.
5 kommenttia:
Komeat aaveet, eivät ollenkaan pelottavia! Applikoitko siis tuolla vihreällä kaunottarella? Minulla lienee samanlainen mutta sen paininjalan puristus on niin hurja etten saa joustavia kankaita ollenkaan onnistumaan... Säätömahdollisuutta ei ole löytynyt?
Nuohan ovat maailman ystävällisimmät kummitukset, joilla on hersyävä nauru.
Teet koko tunikan yhtenä kappaleena?
Winnie
AnniP: Mun malleissa paininjalan puristuksen säätö on koneen etupuolella oikealla alimmaisena. Sen varmaan sais huollossa herkisteltyä, jos ei toimi. Juu, näillä vihreillä aplikoin.
Winnie: Monesti aplikointikuvio menee molempiin kappaleisiin, silloin ompelen sivusauman ensin ja aplikoin yhtenä kappaleena. Onhan tuossa pyörittelemistä, varsinkin kun velour on aika painavaa, mutta jälki palkitsee. Ohueen kankaaseen saisi ehkä kauniimman saumankin, mutta näissä jäisi tosi tönköksi.
Kiitos, pitääpä paneutua taas vihreän saloihin. Kiitos vinkistä!
Vauuuu!
Lähetä kommentti