Viime päivinä olen koulukirjojen päällystämisen lisäksi ottanut takaisin niitä asioita, jotka ovat jääneet puodin jalkoihin. Tallissa on siirretty myöhemmäksi, epämääräiseen ajankohtaan, kaikki minkä siirtää voi. Nyt olen pessyt kaikki satulahuovat ja loimet. Pesin harjatkin ja ihailin niitä tallin sillan kaiteella kuivumassa (olisi pitänyt ottaa kuva!). Olen kolunnut netin heppapalstoja ja hevostarvikekirppiksiä. Laatinut ostoilmoituksia, kuten:
"OSTAN RATSASTUSHOUSUJA LAPSILLE:
- 100-110 cm, mitä pinkimmät ja blingimmät, sitä ihqummat
- 120-130 cm, vaaleanpunaiset tai muuten ihanan barbimaiset
- 160 cm pojalle"
- 100-110 cm, mitä pinkimmät ja blingimmät, sitä ihqummat
- 120-130 cm, vaaleanpunaiset tai muuten ihanan barbimaiset
- 160 cm pojalle"
Lapset ovat päässeet vähän pidemmillekin talutusratsastuslenkeille. Yhtenä iltana karavaanissa oli koko perhe: edellä Otso polkupyörällä, kannoilla Paavo-koira, seuraavana minä taluttaen Okua satulassaan Aurora ja hännänhuippuna mies, Viljami ja Aretta. Oku on mennyt hienosti!
Pelkäsin vähän, kuinka käy, kun oma maailmani kodin ja perheen ulkopuolella, puoti Tallipihalla, jää pois. Onhan minulla talli! Nautin, kun saan siellä ne kaikki "sitten joskus" -hommat tehtyä. Nautin, kun saan harjata hevoset kiireettä ja syöttää iltapuurot vaikka kädestä. Nautin myös, kun saan tallin taas siistiksi ja hohtavan valkoiseksi. Nyt on meneillään seinien ja katon kalkitseminen.
Teen kalkkimaalin vedestä ja sammutetusta kalkkijauheesta. Suunnilleen lettutaikinan paksuinen seos tuntuu toimivimmalta.
Porakoneeseen sekoituspää ja tasaiseksi...
... ja sitten suditaan seiniin. Perinnemaalausta parhaimmillaan!
3 kommenttia:
jes. oli taas niin ihanan elämänmakuinen postaus <3
Nuo kiireettömät hetken hevosten kanssa on elämän parhaita asioita! Tallista tulee ihana :)
Kiitos kommenteista ja oottakaas vaan, ihana tulee :)
Lähetä kommentti