perjantai 10. kesäkuuta 2016

Humu

Humu tuli meille helmikuun viimeisenä iltana. Kuljetuskopista peruutti kaviot paukkuen valtava pehko harjaa ja häntää ja suuret sieraimet. Muitta mutkitta Humu vietiin tarhan portista sisään ja tutustumaan uusiin tallikavereihinsa.


Humu on 18-vuotias suomenhevosruuna. Sillä on sekä ratsastettu että ajettu, työajoakin. Se on ollut koko ikänsä samalla omistajalla ja noin puolet elämästään orina. Heti seuraavana päivänä tulostaan Humulle laitettiin satula selkään. Kokeilin kentällä askellajit läpi ja sitten oli lasten vuoro nousta satulaan. Minulla on jo Poju, joten lapsille sopivaa ratsua etsimme.


Kaikki lapset ratsastivat vuorollaan ja hyvin sujui. Ihmetystä aiheutti, kun Humu reagoi herkästi apuihin ja liikkuikin paljon reippaammin kuin ratsastuskoulun ponit.


Talven ja kevään aikana lapset ovat menneet Humulla itsenäisesti, talutuksessa ja liinan päässä. Humu on ihana, mutta lapsia edelleen hirvittää sen suuri koko.


Humu tuntuu kotiutuneen meille. Se hörisee tarhasta ja antaa silitellä myös makuullaan. Sitä voi pitää hoitokarsinassa vapaana.



Ratsastan Humulla paljon myös itse. Aika vähän tulee mentyä kentällä, sillä viihdymme molemmat parhaiten maastossa. Humulla on ajettu metsäajoa, joten se liikkuu rauhallisen varmajalkaisesti myös Kivijärvenmaan kivisillä metsäpoluilla. Humun laukka on kuin keinuhevosella.


Humun selkään uskaltautui myös Mies - ja tykkäsi. Täytyisi hankkia kärryt, sillä sekä Pojulla että Humulla voisi ajaa. Se voisi olla vielä enemmän Miehen juttu.


Humusta on tullut nopeasti rakas. Se ei ehkä ole varsinaisesti lasten hevonen, mutta se on ehdottomasti koko perheen hevonen.


Ruunalaumassa vallitsee nykyään ennennäkemätön harmonia. Poikien siesta on jokapäiväinen näky. Isot suomenhevoset luottavat Viljamin vahtiin, vaikka Viljami taitaa lähinnä vahtia, toisiko joku herkkuja.


Hyppäämistä Humu rakastaa. Se loikkaa reippailla loikilla kaiken, mitä kentällä voi esteeksi tulkita - myös maapuomit. Askellaji on laukka ja vauhti kova :D


Olen todella onnekas, sillä täällä on todella upeat maastot. Humulla olen päässyt tutkimaan sellaisiakin paikkoja, joihin emme vauhdikkaan Pojun kanssa mene. Humu menee kävellen yli vaikkapa kivikkoon kaatuneesta isosta kuusesta, tarvittaessa vaikka askel kerrallaan.


Vain yksi asia Humussa harmittaa: silläkin on kesäihottuma. Okun kanssa vuosia kutkaa vastaan taistelleena vannoin, että tätä vaivaa sairastavaa ei meidän talliimme enää tule - tulkoon vaikka silmäpuoli tai kolmijalkainen, kunhan vain diagnoosi on eri. Mutta tässä sitä ollaan. Hämmentynyt Humukin pääsi aloittamaan laidunelämän ja toistaiseksi kesäihottuman hoito on jonkinlaisessa balanssissa. Tärkeintä kesäihottumaiselle on kunnon ihottumaloimi, lähes yhtä tärkeänä antihistamiini (Heinix, Histec tai Zyrtec) ja tukena paikallishoito kutiseviin kohtiin ja tietysti hyvä ötökkäkarkoite sinne, mistä loimi ei suojaa.

video

Ahdin tilalla on siis kevät ja alkukesä eletty nelihevosista arkea. Etsinnässä on edelleen pieni poni, lasten kanssa touhuiluun sopiva (ruuna, sa olla pikkuvikainen kunhan kestää laidunelämää). Saa vinkata!

Ei kommentteja: