torstai 23. kesäkuuta 2016

Vapaalla

Paras idea ikinä oli päätös pitää tänä vuonna vähintään yksi vapaaviikonloppu kuussa. Käytännössä se ei ole helppoa ja nyt sesongin alettua kirvelee, sillä käymätön myyntitapahtuma näkyy kassassa. Mutta kyllä minä olen tätä kaivannut! Vapaapäiviä perheen kanssa ja ystävien tapaamista kiireettä. Viime vuosina olen tavannut ystäviä ja tuttavia lähinnä myyntitapahtumissa kaiken hulinan keskellä. On ihanaa huomata, että on kasvettu pikkulapsivuosista ohi ja voimme tehdä vaikka mitä! Elämä ei pyöri vaipanvaihtojen, ruoka-aikojen ja päiväunirytmien ympärillä.

Viime viikonloppuna meillä oli kylässä lapsuudenystäväni perhe. Olemme 80-luvulla kiertäneet Marin kanssa monet ratsastusleirit ja talvet viettäneet "omalla" tallilla, ratsastuskoululla. Kuvista kiitos Marille ja Timpalle :)


Emme silloin kasaritalvi-iltoina tai edes ratsastusleirien loputtomina aurinkoisina päivinä osanneet kuvitella, että jonain päivänä autamme lapsemme omien heppojen selkään ja suuntaamme koko perheiden voimin maastoon. Olipa hieno retki! Okukin oli polleana, kun pääsi mukaan Aurora ja Aretta ilman satulaa selässään :)






Marin kanssa pääsimme myös kahdestaan maastoon. Onpa hyvä tunne ratsastaa ihmisen kanssa, jonka kanssa jakaa lähes elinikäisen hevoshistorian.

Koulujen päätösviikonloppuna pidin vapaata myös. Silloin kävimme oman perheen kesken Tampereella Poliisimuseossa. Museoon on vapaa pääsy ja siellä on tekemistä ja näkemistä koko perheelle.



Ipanoilla oli ihmeteltävää. Turha suunnitella kansalaistottelemuutta! Yhdellä pisteellä sai kokeilla yhtä poliisikoulun pääsykoetehtävää, Jampan siirtämistä turvaan. Museon Jamppa oli virallista versiota hiukan kevyempi, mutta sain tyllihameineni ja korkkareinenikin Jampan turvaan :D


Mukava Tampereen päivä päättyi tylsästi, sillä Lielahden Chicagossa saimme odottaa ruokiamme kaksi tuntia. Ja todellakaan ei voi sanoa, että hyvää kannatti odottaa. Maku ei ollut häävi ja omassa pizzassani oli täytteen seassa mm. sipulinkuoria. Seuraavan yön Aurora ja minä vietimme reippaan mahataudin kourissa. Mieleen tuli ensimmäisenä ruokamyrkytys, mutta onhan pöpöjä muutenkin liikkeellä, joten mistäs sen tietää. Annoin palautetta ravintolalle, siihen sain jotensakin uhkaavan sävyisen vastauksen ravintolapäälliköltä. Suosittelen miettimään kaksi kertaa ennen tähän ravintolaan menemistä. Palautteista päätellen emme ole ainoita, joilla ravintolakäynti ei ihan vastannut odotuksia.


Muistoihin ja kokemuksiin jäi tuokin päivä. Kivaa oli joka tapauksessa olla perheenä vapaalla.

video

Nyt olen pitänyt iltaisinkin vapaata. Ja vähän pakko onkin, sillä liikutettavia hevosia on yhden naisen tarpeiksi aika monta :D Onneksi on löytynyt kavereita maastolenkeille. Tässä minun ja Sannin ohimarssi. Pojun vauhti on himmattu, lujempaakin menee.

Ja arvaattekos, mitä! Olemme päässeet jo Otsonkin kanssa kahdestaan maastoon. Tehtiin ihan kunnon lenkki Pojulla ja Humulla. Ei voi äiti enää olla ylpeämpi!


Ei kommentteja: