Tänäkään aamuna en onnistunut sähköineni pimentämään messuhallia, mutta sen sijaan hukkasin puhelimeni ja sen löydettyäni unohdin vaihtokassan hotellille.
Iloinen mieli onneksi korvaa, mitä tältä emännältä muuten puuttuu ja osastokin oli auki ajallaan. Odotettavissa oli messujen hulinaisin päivä.
Minun osastoni on aivan tapahtumalavan vieressä, joten näin mm. Anne Bernerin puheenvuoron lastensairaalahankkeesta.
Seuraavista kuvista kuuluu suurkiitos messujunalla bloggarivieraana haastateltavaksi matkanneelle Susannalle Susannan työhuoneelta. Ihania tilannekuvia - minun resuisella kännykälläni!
Kauppakin siis tänään kävi, mutta aivan liian hiljakseltaan. Minun myyntini pysähtyi totaalisesti aina, kun viereisellä lavalla tapahtui jotain - ja siinä tapahtui puolen tunnin välein noin vartin kerrallaan. Myyntini oli pysähdyksissä siis puolet päivästä.
En silti tiedä, mikä myynnissäni mättää. Tuotteideni saumat tulivat kyllä tutkituksi tarkkuudella, josta tullilaboratoriokin olisi kateellinen. Työohjeita ja -menetelmiä kyseltiin. Ehkä liikkeellä oli kertakaikkiaan minulle väärä kohderyhmä, he jotka olivat hakemassa vain materiaaleja ja ideoita. Ehkä teen itse jotain väärin. Osastolleni kuitenkin tuli väkeä ja auto, keppihevossirkus ja koko osastoni yksityiskohtineen herättivät ihastusta ja keräsivät ihastelevia kommentteja. Jopa minun vaatteitani, asusteitani ja ulkonäköäni kommentoitiin ja kehuttiin :O Kehuja ja ihasteluja keräsivät kaikkein tärkeimpänä tietysti myös itse tuotteet.
Mutta kissa kiitoksella elää. Toisen messupäivän jälkeen olen edelleen taloudellisesti reippaasti tappiolla. Enkä edes laske kuluihin ollenkaan mukaan juuri hankittuja julisteita ym. markkinointimateriaalia ja osaston somisteita, sillä niiden käyttöikä on pitkä.
Mukava ilta on kuitenkin odotettavissa, sillä lähdemme muutaman muun messuilevan käsityöyrittäjän kanssa yhdessä syömään. Hyvä ruoka ja parempi mieli tai jotain sellaista, eikös!
6 kommenttia:
Kiva oli taas tavata livenäkin (nähtiin kesällä Ilmajoella) muitakin blogituttuja tapasin, mutta Susannaa en nähnyt, harmi.
En usko, että teet mitään väärin, luulen, että messuilla kulkee tosiaan niin paljon sellaisia, jotka tekevät itse ja hakevat ideoita. Jos saisin aina euron lauseesta "onpa kiva idea", eläisin herroiksi tällä työllä:)
Mukavaa iltaa ja tsemppiä huomiseen:)
Olen itse käsityön harrastaja, ja olen pettynyt käsityömessuihin. Odotin enemmän materiaaleja ja uusia tekniikoita tarjolle. Erityisesti kankaita. Ainakin JKL:ssä ne ovat olleet etupäässä lanka- ja askartelutarvike messut. En itse askastele, ja lankapuolella täällä oli tuolloin valinannvaraa kivijalkakaupoissakin, joskin nyt tuntuvat lankakaupat lopettavan vähän siellä sun täällä. Naistenvaatepuolella suomalalainen desing toistaa itseään käsityömessuilla, laatikkomallisia pellavaisia tunikoita, jotka voisivat olla 70-luvun Marimekkoa. Mutta makuja olisi muitakin. Lastenvaatteissa sen sijaan valikoikaa oli jos jonkinmoista. Se oli hienoa.
Luulen, että monet tekevät kuten minä, hakevat ideoita tai myyjiä - ja tekevät varsinaiset ostokset netttikaupasta. Palasin tapaamani kauppiaan nettikauppaan ja tilasin tuotteen, jonka näin messuilla, harkittuani pari päivää. Voi olla, että joulun tullen joku messukävijä muistaa osastosi ja tekee lahjaostoksensa nettikaupasta.
Osastosi houkuttelee lapsia ihan varmasti, ehkä parhaat myynnit saisit yleisötapahtumista, joissa käy enemmän lapsia kuin käsityömessuilla. Itse kävin messuissa päiväsaikaan viikonloppuna, ja silloin ei ainakana käsityömessuilla lapsia vanhempineen näkynyt.
Tarutikki, niin totta, että tuota lausetta on kuultu tänä viikonloppuna :D Kiva oli nähdä edes pikaisesti.
Voi Anonyymi, taisit osua naulan kantaan! Täytyy itseänikin muistutella tällaisten tapahtumien markkinointiarvosta, minäkin olen jakanut läjän käyntikortteja ja pukinkontti on mainittu monen moneen kertaan.
Hei, ja tuo voi todellakin olla totta: näillä messuilla eivät ehkä kohtaa näytteilleasettajien ja messukävijöiden odotukset! Jos iso osa myyjistä tarjoaa valmiita käsityötuotteita ja iso osa kävijöistä hakee käsityötarvikkeita ja ideoita, tarpeet ja tarjonta eivät kohtaa.
Ehkä mun pitää kokeilla eri tyyppisiä messuja.
Hyvää teki ilta ulkona muiden käsityöyrittäjien kanssa. Hauskaa minulla on tänä viikonloppuna ollut, vaikka kehno myynti kaihertaakin. Hyvillä mielin kuitenkin huomiseen, sillä huomaan unohtavani kiitollisuuden siitä, että pääsin kokeilemaan ensimmäisiä messujani kauppa-autolla. Puitteet ovat mainiot ja lavan ohjelma laadukasta. Huomenna aion nauttia messumeiningistä ja punoa juonia tulevaisuuden varalle :)
Ihanan näköinen osasto, mutta tässä mun näkökulma tuotevalikoimaan. Täytyisi rohkesti erikoistua johonkin, sekalainen sillisoppa syö itse itseään eikä sieltä välttämättä tule ostettua sitten mitään koska valikoimaa on liikaa eikä mikään tuote ole sen kummempi kuin jollain toisella myyjällä. Sun kohdalla hyväksi erikoistumistuotteeksi onkin jo noussut keppihevoset. Mutta koska niiden käyttäjäkunta on lapset, en käyttäisi niihin kierrätyskankaita, ainakaan kukkakuoseja, sillä lapsilla heppojen pitää olla mahdollisimman oikean näköisiä. Yritä nostaa sun keppihevoset the Keppihevosiksi, euroopan ainoiksi, parhaiksi ja halutuimmiksi ja niille kaikkia kivoja tykötarpeita mitä ootkin jo keksinyt. Samoin toi esterata on ihan mahtava keksintö.
Ja vielä täysin anonyymi näkökanta: Sun vahvuus on tällä hetkellä somistus, ei niinkään myytävät tuotteet keppareita lukuunottamatta. Mitäpä jos sun ammatti oliskin somistaa toisten putiikkeja ja messuosastoja?
Siinä sä olet tosi hyvä!
Toivottavasti en loukannut mielipiteilläni, olen itse koulutukseltani artesaani, mutta täysin muissa töissä ansaitakseni elantoni. Käsityöläisyyttäkin olen kokeillut ja todennut ettei sillä elä, vaikka se onkin mahtava voimavara kaikkeen muuhun elämässä.
Kiitos kommenteista taas anonyymi :) Ehkä noissa oli vähän terää punaviinistä tai pikkutunneista johtuen, mutta varmasti totuuden siementäkin.
Lähetä kommentti