Possu Orf muuttaa talvipalatsilleen sekä muun tallinväen kuulumisia

Vielä eilen Possu Orf paistatteli päivää kesämökillään. Meillä ei ole vielä lumihiutaleita nähty, mutta yöt käyvät kylmiksi.

Hevoset saavat vielä jatkaa laidunkauttaan. Lämpimät yöt ne ovat vieläkin olleet ulkona, mutta kylmillä pääsevät talliin.

Lampailla ei tunnu olevan kiirettä talliin. Ne pitäisi kyllä keritä lähiaikoina ja sen jälkeen niidenkin kesäloma on ohi.

Eilen löysin vielä kanoille niiden herkkua, voikukanlehtiä.

Rolle auttaa Paavoa pihan vartioinnissa - ei suinkaan lämmittele Paavon pörröisessä hännässä, kuten joku voisi luulla.

Minä kävin taas taistelun rikkaruohoja vastaan ratsastuskentällä aseenani naurettavan pieni ruohonleikkuri. Mutta voitin!

Lopultakin kesän ykkösriesa ja Okun kesäihottuman aiheuttaja, polttiaiset, ovat poissa.
Kutisevalla hevosella on turha yrittää ratsastaa, ei se pysty keskittymään ollenkaan. Nyt olen päässyt taas ratsaille.

Eilen autojen ikkunat alkoivat jäätyä illalla ja jäätävä viima puhalsi. Oli aika houkutella Possu Orf lämpöiseen talliin. Se ei mielellään kesämökkiään jättänyt, vaan muutto vaati pontevaa kannustusta ja avokätistä lahjontaa.

Tätä järkälettä ei väkisin nosteta, mutta onneksi se seuraa ruokakuppiaan ja herkkupussin rapinaa. Mies on possun ykkösihminen. Mies houkutteli possua edeltä herkkuineen, minä ja Paavo varmistimme takana, ettei possu toteuta varmasti hautomiaan pakosuunnitelmia.

Possu haisteli tutun mökkinsä, muisti selvästi. Löysi heti hyvän niskanrapsutuspaikan oviaukolta.

Pesänsä possu saa pedata itse. Tarvikkeina sillä on olkia ja heinää. Se asettelee ne huolella patjakseen ja silppuaa pieneksi, pehmeäksi silpuksi.

Pienten puolella tallissa on nyt siis talvi. Siellä asuvat kanat ja possu. Puput eivät tule enää meille, sillä niiden omistajat muuttivat maalle ja nyt heilläkin on kanoja pupujen kavereina ja kohta heidänkin talliinsa muuttaa hevosia.

Kaikkeen kaupunkilaiset ryhtyvätkin.