maanantai 6. lokakuuta 2014

Sunnuntai - oivalluksia ja messufiilistelyä

Sunnuntaihin heräsin hyvillä mielin ja pääknuppi täynnä uusia ajatuksia. Vaikka näillä messuilla ei liiku sankoin joukoin minun kohderyhmääni ostoaikeissa, en välttämättä tee asioita ihan pieleen.
 
Voi, miten hyvää teki viettää iltaa ulkona muiden käsityöyrittäjien kanssa! Juteltiin asiaa ja asian vierestä, syötiin hyvin ja naurettiin posket kipeiksi. Toiset tekivät messuilla myyntiennätystään, toisilla ei ollut myynnin puolesta aihetta juhlaan. Näyttäisi siltä, että näillä messuilla tekivät kauppansa koru- ja käsityötarvikkeet sekä kooltaan pienet aikuisille naisille suunnatut valmiit tuotteet. Joululahjaostoksilla eivät messukävijät vielä olleet. Suurin osa tuntui olevan liikkeellä tarvikehankinnat ja idea- ja tekniikkabongaukset mielessään.
 
Niinpä siis päätin ottaa ilon irti viimeisestä messupäivästä, tulkoon vaikka tappiota.
 

Katselin rauhassa kaikki ohjelmalavan numerot. Kävin itse pienillä tuliaisostoksilla. Tein naapuriosaston myyjän kanssa kaupat 60-luvun kassakoneesta (mitäköhän ihmettä minä silläkin teen!), ostin hirmuisen läjän todella edullisia käsityötarvikkeita, söin herkkuja ja fiilistelin.


Kauppa-auton kanssa osastolla tuntuu kuin en olisi yksin. Minulla on suuri, keltainen ja luotettava ystävä.


Itselleni ja ipanoille löysin mm. Nukkeportaalta ihanat japanilaiset Kewpie-nuket.


Lavalla nähtiin sunnuntaina mm. Eija Vilpas kertomassa käsityöharrastuksestaan (hän tekee kanavatöitä) ja ministeri Paula Risikolle suunniteltavan ja toteutettavan juhla-asun kilpailun palkintojenjako.


Kas kummaa, päivän aikana kipusin myynnillisesti plussan puolelle! En paljoa, mutta kuitenkin.


Viideltä messujen ovet sulkeutuivat yleisöltä. Sain naapuriapua kassatiskin kyytiin nostamisessa, muuten pärjäsinkin yksin. Kaikki mahtui kuin mahtuikin kyytiin ja ennen seitsemää pääsin kotimatkalle. Painava lasti tuntui ajaessa, mutta hyvin kauppa-autoni taas kulki. Sain ajaa ison osan matkasta paremmilla ajovaloilla varustetun rekan perässä, joten matka sujui mukavasti ja turvallisesti.


Kotona oli hieman ennen kymmentä, melkoisen väsyneenä.

Käsityömessut eivät ehkä ole minun juttuni myyjänä, mutta jotain toisia messuja kokeilen vielä ihan varmasti. Ja tietysti menen Tampereen käsityömessuille ensi kuussa, sinne olen ilmoittautunut jo ajat sitten ja sitä paitsi siellä luulisi olevan jo joululahjaostoksillakin väkeä.

Taisi minusta sittenkin tulla messuihminen.

4 kommenttia:

Kata Maria kirjoitti...

Puhut kyllä juurikin asiaa! Vaikka ikävä että myyntisi juuri ja juuri jäi plussalle. Mutta mielestäni käsityömessut on materiaalin ja ideoiden hankkimista. Mutta aina on hyvä kokeilla, kun koskaan ei tiedä mikä on se juttu. Tampereen messut onkin isommat ja muistaakseni hiukan jaoteltukin käsityöyrittäjille ja sitten noille jotka myy sitä matskuu. Joten uskon et myynti on siellä suurempi. Mutta jos lakeuksille kaipaat niin enemmänkin suosittelisin sullen pohjanmaan suurmessuja, jotka onkin joulun alla niin varmasti kauppa kävisi paremmin. Olihan sulla vaikka mitä ihanaa ostettavaa! Ihasteluun vain jätin. Ja varsinainen väriruiske oli sun pisteesi. Messujen paras kyllä tuo osastosi. :)

Jasmiina kirjoitti...

Kiitos Kata Maria :) Onneksi teitä ihastelijoita riitti, ehkä jokunen palaa vaikkapa joulun alla verkkokauppaankin. Ja kyllä vain, täällä plärätään kalenteria ja mietitään tulevia messuja. Kiitos vinkistä!

Susanna kirjoitti...

Tuo on niin tuttu juttu. Messuilla on ihan huippukivaa. Siltä osin olen itsekin messuihminen. Ja sitten on se nurja puoli: törkeät miinukset tai hyvässä lykyssä nollatulo. Sen puolesta en ole messuihminen. Messuille on mahtavaa mennä, mutta mitään järkeähän siinä ei ole.

Jotkut muut messut ovat varmaan ihan eri juttu. Sellaiset, joissa on enimmäkseen lapsiperheitä, nuorehkoja äitejä.

Jasmiina kirjoitti...

Joo, nuorehkoja äitejä, joilla on rahaa ja teini-ikäisiä kepparityttöjä. Pitää varmaan isse järjestää ne messut :D