Elokuinen puotipäivä

Ei koskaan pidä sanoa: "Ei koskaan". Tätä menoa tämä on nääs pian päivän asu- ja sisustusblogi. Ehkä hilaan sukset seinälle ja poltan kaikki kirjani, koska ne eivät sovi tulevaan valkoiseen sisustukseeni.

Ehkei sentään. Punaiset sydämenmuotoiset aurinkolasit ostin hakiessamme Otsolle koulunaloitukseen kyniä, kumeja, penaalia, sisäkenkiä ja kaikkea sellaista, jota tokaluokkalainen ehdottomasti tarvitsee. Muistan omasta lapsuudestani, kuinka ihanaa oli päästä ennen koulun alkua Tiimariin - siihen aikaan ainoaan - Helsinkiin ja valita kyniä ja hajukumeja. Ja penaalin, jossa oli mahdollisimman monta salalokeroa (miksei niitä enää ole?) Sellaisen olisin Otsolle ostanut, mutta sen sijaan ostin Autot-penaalin, josta heti ensi käytöllä hajosi vetskari.

Trendien huipulla ei taideta surffailla tällä yhdistelmällä: farkkulegginssit (niitä vastaan on jo facebook-viharyhmäkin, ja sitä paitsi olen yli 40, joten muotipoliisit huomio, täällä olisi sakotettavaa!) ja kukikkaiksi tuunaamani kengät. Samalla paljastuu salaisuus: Kupla ei sammu kylmänäkään, kun painaa pysähtyessä jarrupoljinjalan kantapäällä kaasua (melkein 20 vuotta sitten ysäri-plattformeissa piti olla tässä varovainen).

Takapenkillä trendittömyys ja epämuodikkuus jatkuu. Ostin vanhan nahkasalkun kannettavalle Rompetorilta (5,-) ja pienen, pallokuosisen kylmäkassin kirppikseltä (1,50). Kylmäkassiin ompelin koristeeksi lukottoman Sienikivastimen prototyypiksi asiakkaan tilaamaan.

Kupla toi minut taas iloisesti Tallipihan puodille. Unohdettuani käsilaukkuni kuplan kattotelineen päälle puodin avaamisen ajaksi pääsin aloittamaan puotivuoroni.

Puodilla näkyy koulujen alku ja syksyn lähestyminen: putkihuiveja, avainnauhoja, avaimenperiä, kivastimia, pitkähihaisia paitoja, fleece-kankaisia mekkoja ja pipoja.

Nonon Mari on ommellut hirmuisesti penaaleja ja muita pussukoita.

Puoti on edelleen auki joka päivä. Tervetuloa!