Sunnuntaina painoin työhuoneeni oven kiinni kahdelta. Olimme lähdössä onnittelukäynnille synttäreitään viettävän anopin luokse. Päätin pitää loppupäivän lomaa. (Ihan hassua, miten yrittäjänä ajattelee pitävänsä "lomaa", kun on jo tehnyt viikon seitsemäntenä työpäivänä useamman tunnin töitä.)
Vasta matkalla katsoin kännykästä tulleet tekstarit (luen ja vastaan niihin yleensäkin tosi surkeasti, tiedoksi teille raukoille, jotka odotatte nopeaa vastausta). Ystävän ystävä oli joutunut perumaan tulonsa Madonnan konserttiin ja yksi lippu odottelisi käyttäjää. Täältä löytyy!
Kiire meinasi tulla, mutta hyvin ehdittiin kyläillä kakkukahvien merkeissä. Kotona kaivoin vielä epilaattorin ja vanhat rajauskynätkin esiin, ei Madonnan keikalle sentään lähdetä karvaisin säärin ja naturellina!
Kupla kulki reilun 200 kilometrin matkan kuin unelma, onhan se 45 vuotta sitten tehty juuri Autobahnoille. Se tunsi siis olonsa kotoisaksi Tampere-Helsinki-motarilla. Ajoin ystäväni hotellin lähelle parkkiin ja jatkoimme ratikalla stadionille. Edellisestä ratikkakyydistäni taitaa olla parikymmentä vuotta! Ei toivoakaan, että enää muistaisin, mikä linja menee minnekin.
Fanit
En ole aikoihin (= vuosikymmeniin) käynyt minkään sortin konsertissa, enkä ikinä missään näin suuressa. Tykkäsin kovasti! Show valoineen oli upea, ilman muuta kannatti odottaa pimeää. Madonna on upea! Elukoon illan lämmin tuuli kiersi aina välillä katsomossa, ihan kuin sekin kuuluisi show'hun. Osasin ulkoa vanhojen biisien sanat (tämäkö on kovalevyni täyttänyt - miksei siellä pysy mikään oikeasti hyödyllinen?) ja tanssin ahtaassa välissä reiteni kipeiksi.
Kiitos Jossulle ja kiitos Madonnalle!
Anopille onnea ja pahoittelut melko pikaisesta visiitistä!
1 kommentti:
Tykkään <3
Lähetä kommentti