Eilen vietimme silkkihääpäivää, takana on 12 vuotta yhteistä tahtomista. Yleensä se on ollut helppoa, toisina päivinä on saatu tehdä vähän töitäkin. Enimmäkseen onnet, surut, voitot ja vaikeudet ovat olleet yhteisiä. 12 vuoden jälkeen saldo on plussalla.
Saimme viedä lapset hoitoon. Ovathan lapset toki olleet hoidossa aikaisemminkin, mutta aina jotain tarkoitusta varten: remonttia tai työtä - tai synnytystä. Nyt ensimmäistä kertaa ihan vain meitä varten, huvin vuoksi. 10-vuotishääpäivänä veimme hoitoon isommat, Aretta oli vielä vauva.
Kävimme syömässä. Vanhat, ajalta ennen lapsia tutut ravintolat ovat melkein kadonneet Tampereelta. Niiden tilalle on tullut kebab- ja sushi-paikkoja. Pizzeriat ovat melkein kadonneet, vain vanha kunnon Napoli on paikoillaan. Siellä olikin jono kadulle asti.
Melkein ujostutti kulkea miehen kanssa kahdestaan, ilman lapsia. Löysimme uuden pizzapaikan. Kävimme myös Hämeenpuistossa Eurooppalaisella ruokatorilla ostamassa herkkuja: taivaallisen hyvää pehmeää pistaasinougatia ja pieniä leivoksia.
Nyt on aika palata arkeen. Sain ison lähetyksen trikookankaita, saumurihommia siis!
3 kommenttia:
Onnitteluhalaus!
Tuon ujostuttamisrefleksin olen minäkin kokenut. Jos käy pikaisella iltakävelyllä, se sujuu ihan hyvin, mutta jos lähdetään ikäänkuin treffeille, niin kyllä ujostuttaa. Höh, mitä se on?! (Sinä sentään olet vielä nuori tyttönen, minä olen jo parkkinahkainen vanha mummo, jonka nyt ei pitäisi enää ukkoaan ujostella.)
Onnenhetkiä viikkoosi!
Ihana kuulla, että muillakin on samaa ujostelua :D Tuntuu ihan pöhköltä, mutta hyvä niin.
Onnea :D
Lähetä kommentti