Laitumen laiskoihin loppukesän päiviin saatiin säpinää, kun uusi arabiruunatuttavuus tuli meille viikonloppuhoitoon. Omat hevoset ovat aidan toisella puolella, kun ei parin päivän takia haluttu ottaa turhia riskejä, joita isojen eläimien tutustumiseen ja lauman uudelleenjärjestelyyn aina liittyy. Niin leppoisasti ovat kaikki kolme suhtautuneet, että hyvin olisi varmaan sujunut saman aidankin sisäpuolella.
Aretta "kuvaa" uutta heppaa omalla leikkikamerallaan. Tarhaan ja laitumelle ei saa omin luvin mennä, on sen viime aikoina alkanut uskoakin. Alkukeväästä sain uhkarohkean hevostytön rysän päältä kiinni, kun yritti (ja melkein onnistuikin!) ratsastaa salaa Viljami-ponilla. Muistan niin, millaista oli olla pieni ja innokas hevostyttö. Onnea on, kun saa antaa omalleen tallintuoksuisen elämän hevosten kanssa.
3 kommenttia:
voi kuinka kaunis hevonen. minäkin muistan kuinka ihanaa ja jännää oli mennä ottamaan hevosia haasta.. :)
Eikös ookin kaunis! Eilen lähti meiltä takaisin Omaan Kotiin, ihan ikävä jäi :)
Kiva että teillä on rohkea ja oma-aloitteinen hevostytön alku. Meillä ei lapset juuri oman perheen hepasta piittaa, ehkä osittain siksi, ettei se asu omassa pihapiirissä. Rapsutuksia Viljami-ponille, se on ystäväni entinen poni, tosin en ole Viljamia koskaan "livenä" nähnyt, kuullut vain paljon hauskoja juttuja siitä...
Lähetä kommentti