Boxer SpeedDayssä

Olen koko kesän ihmetellyt, kun liikenteessä vastaantulleiden kuplien ja kleinareiden määrän laskemiseen riittävät kahden käden sormet. Muutama vuosi sitten niitä tuli varsinkin kesäaikaan vastaan jatkuvasti, talvisinkin jokunen. Missä ne ovat?

Tänä viikonloppuna ymmärsin: niistä on tullut harrasteajoneuvoja. Niitä rakennellaan ja laitetaan. Niillä ajetaan kilpaa tai viedään näyttelyihin. Niillä käydään VW-harrastajien tapahtumissa ja kokoontumisissa Suomessa ja maailmalla.

Olen aikoinaan - silloin nuorena - käynyt muutamassa VW-kokoontumisessa ja cruisingissa. Järkytyin, kun laskin viimeisimmästä kuluneen yli 20 vuotta. Järkytyin myös, kun matemaattisissa ajatuksissani päädyin tulokseen, että minulla on ollut ajokortti 25 vuotta. Yhtä kauan minulla on ollut kuplavolkkareita. En ole koskaan ajatellut itseäni kuplaharrastajana, ehkä siksi tapahtumatkin ovat jääneet vuosien varrella käymättä. Minä vain ajan. Ajan paikasta toiseen ja pidän kuplalla ajamisesta, ja nyt tietysti myös kleinarilla. Nyt lasten kanssa kuplalla ajo on vähentynyt, mutta silti viime vuonnakin kuplan mittariin kertyi yli 10.000 kilometriä.

Oli siis aika käydä kurkistamassa VW-tapahtumaan.

Tapahtuma alkoi jo perjantai-iltapäivänä. Minä suuntasin kuitenkin matkaan vasta lauantaiaamuna. Meiltä tuli matkaa Lopelle Räyskälän lentokentälle vain vähän reilu 100 km, osa minulle ihan uutta reittiä.

Tilaa lentokentällä riittää. Hetken mietittyäni pystytin mobiilin puotini vastapäätä pientä hallia, jossa oli osa- ja rompetorimyyjiä.

Olin hankkinut VW-aiheisia jälleenmyyntituotteita (päivitin niitä juuri nettikauppaankin, tänne ja tänne) ja ommellut VW-aiheisista kankaista essuja, pantoja, kännykkäpusseja ja viirejä. Lauantaina kauppa kävikin ihan yllätysvilinällä!

Mies ja ipanat tulivat myös käymään, kuplalla tietysti.

Illansuussa ajelin kotiin. Kipusin vielä työhuoneelle ompelemaan essutäydennystä volkkarikankaista. Kukapa olisi arvannut Boxer SpeedDaystä löytyvän niin monta ehtoista pullantuoksuista emäntää, että essut loppuisivat kesken!

Juttelin lauantaina muiden myyjien kanssa ja he aikoivat jättää sunnuntain väliin. Lauantain iltaohjelmasta päättelin myös, että väki saattaa olla vähän väsynyttä. Säätiedotus lupaili kuitenkin mukavaa keliä, joten lähdin viettämään vielä sunnuntainkin Räyskälään. Näkisinpähän ainakin hienoja ja hauskoja autoja, vaikken mitään myisikään.

Reittini vei pikkuruisen Teuron läpi. Siellä on varmasti yksi Suomen kauneimmista tienpätkistä!

Perillä pystytin puotini lähes samoille sijoille kuin lauantainakin.

Kuten arvasinkin, sunnuntai ei ollut mikään suuri myyntimenestys. Muutama innokas asiakas sentään oli silloinkin liikkeellä.

Ehdin ihailla autoja...

... ja katsella Urhon ajoja.

Hyvillä mielin ajelin kotia kohti. Lupaan käydä volkkaritapahtumissa jatkossa paljon useammin!