Yrittäjän päivä

Tänään on vietetty Yrittäjän päivää, minulle tämä on yrittäjänä viides. Sen ihka ensimmäisen Yrittäjän päiväni yrittäjänä olin tosin tukevasti raskaana, Aretta syntyi marraskuussa. Yrittäjän urani siis alkoi äitiyslomalla, Aretta syntyi yhdeksän kuukautta Ahdin tila -yrityksen syntymän jälkeen. Alun perin Ahdin tilan oli tarkoitus olla hevostila, mutta äitiysloma muutti suunnan. Ahdin tilasta ei tullut hevostilaa vaan käsityöyritys.

Tämän päivän olen miettinyt, kuinka ihmeellisiä sattumuksia yrittäjyys onkaan ollut täynnä. Miten kaikki tehty työ, kontaktit ja verkostot lopulta kietoutuvat yhteen. Puhumattakaan Elämän järjestämistä yllätyksistä!

Aloin käydä käsityöläisenä tapahtumissa Aretan ollessa puolivuotias. Ensimmäinen tapahtuma oli Kostian markkinat heinäkuussa 2010, jossa jaoimme myyntipaikan Kehräsiiven Pian kanssa. Pia on entinen työkaverini IT-alalta, osa-aikainen käsityöyrittäjä ja edelleen päätoimisesti ICT-hommissa. Yksin en uskaltanut vauvan kanssa lähteä, mutta tutun kanssa oli mukava lähteä ja vauvan hoito onnistui, kun myyntipaikka oli jaettu.

Nyt noita Kostian kuvia katsoessani hymyilyttää: tuttuja näkyy, silloin vielä ihan vieraita. Viereisellä myyntipaikalla olivat Tulikoiran Ulla ja Leo, jotka olivat jonkin aikaa Tallipihalla samanaikaisesti yrittäjinä. Ja eikös tuossa ole Taimiorvokin Aila tutkimassa Pian tekemiä nappeja! Vastapäisessä kojussa oli Pajukannan tilan Anu, hänet tapasin ensimmäisen kerran juuri tuona päivänä.

Tallipihalla olin ensimmäisen kerran myymässä elokuussa 2010, suuren katoksen pöytäpaikalla.

Jaoimme myyntipaikan taas Pian kanssa, mukana oli myös Ilohipun Nina. Ja tietysi Aretta!

Lokakuussa leipätyöpaikkani, josta olin äitiyslomalla, myytiin. Sanouduin irti ja päätin ryhtyä päätoimiseksi käsityöläiseksi.

Marraskuussa olimme Pian kanssa Tampereen kauppahallissa kaksi hulvatonta päivää. Ensimmäisen kerran olin reissussa ilman Arettaa. Joulukuussa olin kaksi viikonloppua ihan ylhäisessä yksinäisyydessäni - tietysti muiden käsityöläisten ympäröimänä - Tallipihalla vanhassa tallissa pöytäpaikalla. Sille tielle jäin yli kahdeksi ja puoleksi vuodeksi.

Taikaviitan Tarjan ja Nonon Marin kanssa jaettu Vahdin talon puoti Tallipihalla oli unelmien täyttymys. Rakastin Tallipihan puotivuosia ja rakastin pientä, tunnelmallista puotiamme.

Opin Tallipihalla hirmuisesti käsityöläisyydestä, yrittäjyydestä ja kivijalkapuodin pyörittämisestä. Minulla ei ole niistä liian romanttista kuvaa, sillä jouduinhan myöntämään itselleni, etten pysty sovittamaan niitä pienten lasten äitiyteen. Äitiys onkin nyt jokusen vuoden etusijalla, mutta puodin aika tulee vielä. Se on minun juttuni!

Nyt nautin lapsista ja kodista. Mutta nautin myös käsityöyrittäjyyden toisesta puolesta. Ihan huumaa, kun pääsen puotiviikonloppujen jälkeen kiertämään myös tapahtumissa! Taidan olla jonkin sortin kiertolainen ja sirkuslainen. Ehkä olinkin jossain entisessä elämässä?

Jännää, kuinka asiat kietoutuvat yhteen. Sekalaisista langanpätkistä syntyy uskomattoman kaunis kudos, kun niitä aikansa punoo. Voin päivittää liiketointasuunnitelmaa, mutta yritys elää silti omaa elämäänsä. Tämä blogi, yhteistyökumppanini, tapaamani ihmiset, facebook, Tallipihan ja Silmu&Solmun puotini, jopa vielä tien päälle pääsyä odottava kauppa-autoni - yksittäisiltä sattumuksilta tuntuvat asiat vievät sittenkin samaan suuntaan.

Yrittäjän urani on vasta alussa. Leipä on tiukassa ja perhe joutuu venymään. Silti: tätä en vaihtaisi ja tästä en luopuisi. Tämän ymmärtää täysin vain toinen yrittäjä.

Hyvää Yrittäjän päivää!