sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Maatuska 2013

Taas on se aika vuodesta, jolloin vanha almanakka pitää vaihtaa uuteen. Minä en osaa kuvitella käyttäväni sähköistä kalenteria. Joskus oli työn puolesta pakko, mutta käytin senkin rinnalla paperista. Plärättävää, johon saa kirjoittaa ipanoiden, miehen, eläinlauman ja omat menot. Merkitä eri väreillä, vetää yli, kun joku muuttuu. Johon saa askarrella kauniit kannet.

Tänään ompelin uuteen minikokoiseen almanakkaan maatuskakannet. Vanha osoitekirja sai myös uudet kannet karttakankaasta.





Täytin almanakkaan jo tiedossa olevat menot ja tapahtumat. Maaliskuulla odottavat uudet opinnot: pienyrityksen kehittämispaja oppisopimuksella.


Almanakan kansiin ompelin satiininauhasta ja maatuskakankaasta kirjanmerkin. Kannen maatuskan aplikoin trikoista, keltainen kansikangas on kirppislöytö. Osoitekirjan karttakangas on paikallisesta kangaskaupasta, siihen ompelin vain nauhaa koristeeksi.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Vielä vähän joulua

Meillä kotona joulu jatkuu loppiaiseen asti. Tänä vuonna laitoinkin sitä vasta niin myöhään, etten varmasti ehdi kyllästyä. Viime vuonna tähän aikaa kärvistelimme sähkökatkon pimeydessä, tänä vuonna kuusen valoista nautitaan senkin edestä. Suunnittelin ensin, etten pyhiä enempää lomaile vaan kaivan reippasti ompelukoneen esiin. En kaivanut.



Tänä aattona saatiin ensimmäisen kerran räpsäistyä pönötyskuva lapsista ja pukista. Kuusi on edelleen pystyssä ja lahjalelutkin ehjinä. Infernaalisin ipanavaihe taitaa olla perheessämme takana päin!


Ylemmät joulumaatuskat Tallipihan Pietarilaisilta markkinoilta, alemmat Huuto.netistä.

Kiitokset kaikille mukana olleille ja leppoisaa joulunajan jatkoa kaikille! Tänään täytyy ehkä jo ottaa ompelukone esille, eilen kävin kangaskaupoilla.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulu tallissa

Tänä jouluna on tallissa ollut vipinää. Uusi asukas - vieläpä uuden lajin edustaja - pistää aina pakan meidän monilajisessa laumassamme sekaisin vähäksi aikaa. Ehjänkin eläimen kotiutuminen ja sopeutuminen ottaa aikaa, puhumattakaan rikkinäisestä eläimestä.

Possu on ehjä. Se tulee hyvästä ja rakastavasta kodista. Muutos rivitaloelämästä ihmisperheessä talliin muiden eläinten sekaan ottaa varmasti koville. Ihmettelen, miten possu alkaa jo alle viikko muuttonsa jälkeen rentoutua. Joulupäivänä se pääsi ensimmäisen kerran karsinastaan tutkimaan tallia.


Possu hakee paikkaansa maailmassa. Se kokeilee miestä ja minua, josko pääsisi pomottamaan ja saisi peloteltua. Se näykkäisee harjaa, kun yritän harjata sitä. Me miehen kanssa haemme paikkaamme possullisina. Opimme siitä uutta joka päivä.

Possulla on varmaankin huono näkö, sitä rauhoittaa kun puhumme sille tallissa liikkuessamme: se tietää, missä olemme ja varmaan ymmärtää myös äänestä rauhanomaiset aikeemme. Mies saa sitä jo vähän taputellakin.



Karsinassaan possu rakastaa olkia ja heiniä ja niiden silppuamista, se ei tunnu saavan niistä tarpeekseen. Ennen kaikkea se rakastaa pesäntekoa ja siellä nukkumista.


Eilen iltatallissa possu pysyi pesässään uppeluksissa koko sen ajan, mitä olimme tallissa. Olemme iloisia: ilmeisesti se uskaltaa jo vähän luottaa ja rentoutua, meidän ja tarhasta haettavien hevosten äänet ovat jo tutut. Se kuuntelee meidän puuhiamme, mutta uskaltaa pysyä makuulla pesässään.

Iltapuuron possu saa jo aiemmin, ennen nukkumaanmenoaikaansa.

Possun pesä, siellä se on uppeluksissa. Jätkä, äijä, ukko, possu. Nimeä sillä ei vielä meillä ole. Sika-Tauno johtaa tällä hetkellä nimiehdotuksissa. Naapurimme, sikalanomistaja muutaman kilometrin päästä, on Sika-Tauno. Koirasta tuli jo vahingossa ja tietämättämme erään naapurimme kaima, Paavo. Voimmeko jatkaa eläintemme nimeämistä naapureiden mukaan? Alkuperäinen Sika-Tauno on luopumassa sikalastaan ja vaihtamassa alaa, joten eikö näille nurkille pitäisi yksi Sika-Tauno jäädä? Ehkä? Mutta jos nimi lyheneekin Tauskiksi? Myös Pasi keikkuu mukana nimikilvassa, armeijan panssariajoneuvon mukaan.


Possu ja pienemmät saivat karsinoihinsa joululahjoiksi infrapunalämmittimet. Tuossa säteilee yksi, kanihäkin yläpuolella.


Eri lajien välinen yhteiselo on minusta aina vain koskettavaa - ja palkitsevaa. Itsestäänselvää se ei ole, eikä onnistu ilman työtä.


Paavo, Lumme ja Rolle yhteisissä puuhissa. Kaverit sulassa sovussa. Eivät sydänystäviä, mutta kavereita kumminkin. Sääntöjen on oltava kaikille selvät, muuten seuraa kaaos.


Lumme ja Rolle. Lumme on kasvattanut itselleen uuden pysrtön syksyllä nyppimänsä tilalle. Se ontuu taas, mutta on pirteä ja muut kanat antavat sen olla. Rolle tykkää jostain syystä Lumpeesta, muiden kanojen läheisyyteen se ei hakeudu.

Kerran kanihäkin luukku oli unohtunut auki. Miehen mennessä kanien ja kanojen karsinaan, lattialla vastassa oli hurjasti spurttaileva tyttökani Ruusu. Häkissä söivät siemeniä sulassa sovussa Lumme ja Simo Rusakko. Ylimmällä orrella menoa seurasivat hiukan järkyttyneet kanat Täti Ruskea, Ruusunen ja Muna-Karita.


Simo Rusakko sai joululahjaksi trimmauksen. Ruusulla riitti tutkimista sen uudessa lookissa.


Pienten eläinten lämmitellessä tallissa, isommat ulkoilevat.


Viljami nauttii uudesta lumesta piehtaroimalla.


Okua possu epäilyttää edelleen. Illalla talliin on parempi luikahtaa lujaa possun karsinan ohi. Rikkinäinen hevonen. Ehjempi Viljami suhtautuu possuun jo tyynesti. Ehkä niistäkin vielä tulee kaverit.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulua laittamassa

Mietin, kyllästyyköhän jouluun, kun sitä laittaa työssään jo lokakuusta asti. Nyt uskallan jo vastata: ei. Työjoulu on työjoulu, niin ihana kuin onkin. Sain Tallipihan Joulukylästä ihan aitoa joulutunnelmaa. Kotona joulu on kuitenkin jotain... vielä enemmän.


Olohuoneen seinän vanha peili sai suuren pahvisen enkelin koristeekseen, oman puodin mallikappaleen.


Koko perheen yhteinen piparkakkutalon muotoinen joulukalenterikin on omalta puodilta. Sieltä ostin itsenäisyyspäivänä sen päätyyn Mailegin Suomen lipunkin. Pikkuruiset, vanhat tonttukynttilänjalat löysin kirppikseltä.



"Kynnet on ku kärpsensienet!" hihkaisi eräs asiakas eteläisestä naapuristamme puodilla. Minua nauratti, se kuulosti niin hassulta. Uskaltauduin laittamaan olohuoneen kuuseen tänä jouluna aika paljon lasisiakin koristeita, ja lametta. Niitä ei ole meillä moneen vuoteen ollutkaan. Ja tiedättekös mitä: kuusi on pysynyt pystyssä jo yli vuorokauden!



Aulan kakluunikaunottaren reunalle laitoin paperisia enkelikoristeita omasta puodista. Peltienkeli keskellä on vuosien takaa, miehen kanssa sen joskus ostimme ennen lapsia.



Makuuhuoneeseen vaihdoin päiväpeiton jouluksi, nyt valkoisen. Se sai päälleen tuoreet kirppislöydöt: suuren virkatun pitsin ja valtavan painavan leijonankeltaisen täkin, jotka selviytyivät kuudenkympin koneellisesta ehjinä ja puhtoisina.


Kirppikseltä löytyi myös hassu lasipallo, jonka sisällä on vedessä ruusu. Se lähti matkaan samalta reissulta pitsin kanssa, ne jotenkin kuuluivat yhteen. Nyt pallo on yöpöydälläni.



Miehen puolella pienen kaapin päällä oleva piianpeili sai koristeekseen kokoelman kuusia: puinen, koukeroinen on vanha kirppislöytö, huopainen minun tekemäni ja maatuskakuusi omalta puodilta. Siitä oli jouluvilinän tuoksinassa kadonnut sisin osa, pieni lumiukko.


Muuri sai koristeekseen lumiukkogarlandin omalta puodilta. Nämä ehtivät viime tingassa joulumyyntiin ja menivät hetkessä. Muurin reunalle laitoin taas pienet enkelit, joista siniasuisen olen saanut lapsena ja vaaleapukuisen löytänyt pari vuotta sitten kirppikseltä.


Aretan sängylle löytyi kirppikseltä kevyempi lila täkki, ihana!


Nyt aurinkolasit päähän, seuraa nääs melko paljon bling-blingiä! Aretta sai tänä vuonna pinkin tekokuusen ja siihen lilat valot. Tyttö koristeli kuusen itse, taitavasti!


Olen löytänyt parin viime kuukauden kuluessa kirppiksiltä kolme pientä lokerikkoa. Hassua, sillä en ole nähnyt niitä aikaisemmin koskaan! Vahasin ne kaikki sävytetyllä vahalla ja laitoin lapsille. Lapset tykkäävätkin järjestellä niihin pikkutavaroitaan, kuvausta varten Aretta tietenkään ei suostunut :D

Aretan huoneen muurikin sai oman garlandinsa.


Tytöt askartelivat nämä enkelit jo syksyllä kerhossa. Nämä saavat jäädä seinille pysyvästi.


Löysin kirppikseltä lisää enkeleitä: nämä avattavat silkkipaperiset taitavat olla 70-luvulta tai kauempaakin. Niitä löytyi molemmille tytöille omansa, ihanat! Kiinnitin ne turvallisen ylös kattoon, jotta säilyvät tulevillekin vuosille.



Auroran lokerikko on talon muotoinen. Ostin isommille lapsille kehykset julisteille, kun ne nyt tuntuvat olevan tärkeitä. Otso ja Aurora vaihtelevat itse niihin kuvia melkein päivittäin.

Auroran kuusi on samanlaisen, kuin Aretalla, mutta punaisilla valoilla. Vaihdoin tyttöjen pöytiin myös vahakankaat. En harmikseni enää löytänyt liikennekuvioista, jota pöydissä oli aiemmin, mutta tämä pallollinen on kyllä aika söpö. Sitä löytyi Vapaa Valinnasta syksymmällä.

Auroran garlandissa on enkeleitä.

Otson oma kuusi on valkoinen sinisillä valoilla. Lapset tykkäävät kuusistaan kovasti ja esittelivät niitä eilen Joulupukille. Pukin parran takana näytti vähän nykivän.


Otson lokerikko on vähän isompi. Siihen mahtuu legoista kasattuja hienouksia ja pikkuautoja. Nallekoriste on omalta puodilta.


Kodin joulukoristus ei ehkä ole kovin harkittu ja esteettinen. Se elää elämäntilanteiden mukaan ja sitä saavat rakentaa kaikki perheenjäsenet. Kukkina meillä on hyasintteja, jotka eivät ehtineet aueta vielä aatoksi. Keittiössä ovat esillä kaikki postin tuomat joulukortit, joita on vuosi vuodelta vähemmän. Armahdin itsenikin joulukorttien lähetykseltä tänä vuonna, joulunalus on ollut niin hirmuista sutinaa niin töissä kuin kotonakin.

Jouluateriaa valmistellessani laitoin soimaan vanhan rakkaan Sinatran joulu-cd:ni, sen myötä tuli joulurauha.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Viimeinen Joulutori-viikonloppu

Tämä viikonloppu oli viides Joulutori-viikonloppu Tallipihalla tänä vuonna. Omalla puodillamme kävi ennennäkemätön vipinä. Oma paketointitaitoni alkaa ilmeisesti kehittyä, koska eräskin asiakas halusi ostaa "vielä jotain", koska sen saa niin nättiin pakettiin. Pakettiin saa jatkossakin - jouluksi ja synttäriksi ja kumminkaiman ristiäisiin, ihan mihin vain!

Paukkupakkanen sai vossikan vaununpyörät kirskumaan ja Cabina-hevosen kavioihin vauhtia.


Talutusponina oli tänä viikonloppuna shettistamma Pirpana. Pirpana oli Okua saattamassa ja asui meillä muutaman päivän, kun Oku tuli meille. Olisin mielelläni pitänyt Pirpanankin, mutta se ei ole kaupan. Ihana, kultainen poni!


Mimmi-aasilla riitti ystäviä. Se kävi aamuin illoin kävelyllä Näsinpuistossa ja ulkoili päivällä tarhassa.




Nyt karuselli on purettu, hevoset, Mimmi ja lampaat lähteneet kotitiloilleen ja kioskien ja puotien ovet painettu kiinni pyhiksi. Haikeaa - joulukylästä on vaikea päästää irti. Olo on onnellinen ja väsynyt. Meillä oli hyvä Joulukylä, ihan paras!


Joulukylää ei olisi ilman teitä: kävijöitä ja asiakkaita. Eikä ilman meitä, tekijöitä. Kiitos kaikille hengessä mukana olleille! Vahdin talon puoti avaa ovensa seuraavan kerran loppiaisena 6.1.-13. Samana päivänä avaavat myös Kahvila ja Suklaapuoti. Osa puodeista lomailee tammikuun 26. päivään asti.

Minä alan laittaa joulua kotiin. Pyhinä aion rapsutella rauhassa eläimiä, katsella lasten kanssa piirrettyjä sohvalla viltin alla ja maistella melko kattavan valikoiman suklaata. Blogi ei hiljene, mutta toivotan jo teille kaikille:

Oikein Hyvää Joulua ♥