maanantai 29. syyskuuta 2014
Käsityömessut Seinäjoella 3. - 5.10.-14
Mun sähköpostiini putkahti muistutus hotellivarauksesta loppuviikolle Seinäjoelle. Viime päivät on menneet ihan muissa ajatuksissa, joten nyt iski tajuntaan, että ne messut ovat TÄLLÄ VIIKOLLA. Mulla on kaikki vielä ihan kesken ja vaiheessa, joten julistan messupaniikin virallisesti alkaneeksi n-y-t NYT!
sunnuntai 28. syyskuuta 2014
Puutarhahommia
Perjantain kauppareissulla poikkesin kurkkaamassa Agrimarketin puutarhaosastolle ale-kylttien houkuttelemana. Kotia kohti huristen kuplavolkkari pullollaan kasveja.
Meidän pihamme on kamala. Yksinkertaisesti ja kertakaikkiaan kamala. Sille ei ole toistaiseksi voinut tehdä paljoakaan, sillä se on ollut rakennustyömaata. Tänä kesänä traktorikaivuri mellasti kuitenkin näillä näkymin viimeisen kerran ja nyt voimme alkaa laittaa istutuksia.
Viime syksynä aloitimme miehen kanssa kivirakennelmien tekoa. Nyt ne ovat painuneet vuoden ja ovat tukevat. Mies ajaa autonsa aina kiltisti parkkiin, mutta minä kaarran etuoven eteen - ehkä siksi, että minulla on aina auto kuin auto täynnä tavaraa ja lapsia. Etuoven eteen päätimme suosiolla tehdä liikenneympyrän. Sen keskelle istutettiin nyt hevoskastanja, koristearonioita ja syyshortensiota. Kuorikate loppui kesken, sitä täytyy vielä hakea lisää.
Aitan päädyssä on joskus ollut perennoja, sillä tässä oli vesakon seassa jokunen villiintynyt sininen ihanuus sinnittelemässä. Niitä raukkoja en kuitenkaan saanut pelastettua koneiden mellastukselta. Nyt tässä on mukavan tuuheaksi kasvanut nurmikko. Aitta tullaan kunnostamaan ihan viimeisenä, sitä ennen vuorossa ovat saunan kunnostus (ajatelkaa, meillä ei vieläkään ole saunaa!) ja autokatoksen rakennus. Aitan ympäristöön täytyy siis vielä jättää remontille tilaa, mutta puut uskalsimme jo istuttaa: kaksi omenapuuta (Punakaneli ja Valkea kuulas) ja kirsikkapuun.
Kuvien ulkopuolelle jäävät hevosten hiekkatarhan ja tallin edessä olevat istutusalueet. Hevosten tarhan edessä on myös isoja kiviä, niiden sekaan laitoimme lilaa pihasyreeniä, koristearoniaa ja villiviiniä. Tallin eteen istutimme syyshortensiaa, töyhtöpihlaja-angervoa ja koristearoniaa.
Täytyy vain toivoa, että lampaat ja muut tihulaiset jättävät nyt istutukset rauhaan. Talo maalataan ensi kesänä, joten sen ympärille kannattaa tehdä istutukset vasta maalausurakan jälkeen.
perjantai 26. syyskuuta 2014
J-sana
Joko sen saa sanoa? Sanon kuitenkin: JOULU!
Ja Joulutori. Tampereen Joulutori.
Tänne minä toivoin pääseväni, eikä suinkaan ollut ollenkaan varmaa, että pääsen. Tänä vuonna kuitenkin mukana pilkahtaa vähän keltaistakin. Enkä nyt tarkoita sitä lunta, jota ei kannata maistaa. Olen niin onnellinen ja innoissani: ette arvaakaan, mitä on tulossa :)
keskiviikko 24. syyskuuta 2014
Syksy tuli talliin
Vielä hetken jatkuu laidunkausi. Tänä aamuna maa oli niin kuurassa, että ensimmäistä kertaa hevoset viettivät aamupäivän hiekkatarhassa.
Syksyn saapumisessa on hevosten kanssa parasta, kun ötökkäloimista saa luopua. Kesäihottumaisen Okun häntä ja harja ovat loimien ja huppujenkin alla harventuneet taas tänä kesänä, mutta ihan täyskalju se ei sentään ole.
Kesän aikana pesin tänäkin vuonna tallin painepesurilla. Viime vuonna kalkitsinkin, tänä vuonna sitä ei tarvinut tehdä.
Tallipihan kanat muuttivat talliin jo pari viikkoa sitten. Syksyn ensimmäiset asukkaat.
Nopeasti kanarouvat näyttävät kotiutuvan.
Lampaat viettävät vielä yöt sillanalusaitauksessaan. Sillan alla olevassa kolossa on roimasti olkia, siellä lampaat viihtyvät huonolla ilmalla.
Possu ei viileinä päivinä juuri kärsäänsä näytä. Silläkin on mökissään olkipesä.
Toissa yöksi luvattiin sateen perään pakkasta. Oli aika laittaa hevosille karsinat yöpymiskuntoon.
Varsinkin Viljami oli onnellinen talliin päästessään. Se kipitti juoksuaskelilla sisään ja piehtaroi ensi töikseen. Puurokin taisi maistua sisällä paremmalta. Ja ainakin sen sai syödä rauhassa Okulta.
Nyt tuntuu taas mukavalta, kun tallissa on elämää. Viimeistään lokakuussa sinne muuttavat myös possu ja lampaat.
maanantai 22. syyskuuta 2014
Hei kulkukauppias, pysähdy hetkeksi!
Kesä on ohi. Mun ja kauppa-auton ensimmäinen yhteinen kesä. 21 tapahtumaa, 30 tapahtumapäivää, yli 7000 kilometriä kauppa-auton ratissa. Kuplan ratissa vielä jokunen lisää. Nyt täytyy kysyä itseltäni perinteinen urheilukysymys: miltäs nyt tuntuu?
Hyvältä! Musta tuntuu hassulta, että ihan oikeasti teen tällaista työkseni. Ystävät, tuttavat ja sukulaiset alkavat pikku hiljaa uskoa, että olen ihan tosissani tässä hommassa. Että näinkin voi elää. Vielä ei Ahdin tilan yrittäjä vietä palkkapäiviä, mutta suunta on yllättävän hyvä. Tätä menoa se ensimmäinen palkkapäivä ei enää ole kaukana!
Tähän asti olen investoinut yritykseen kaiken, mitä se on tuottanut. Olen tänä vuonna saanut kauppa-auton valmiiksi teippeineen ja pölykapseleineen ja tien päälle. Olen hankkinut toriteltan ja hyvän valikoiman eri kokoisia myyntipöytiä. Teettänyt Ahdin tilalle ihka oikean logon. Kassakonekin on nyt tilattu. Käyttöönottohuoltokäyntiä odottelee teollisuusompelukone, sitä en ole vielä teille vilauttanutkaan. Tästä on hyvä jatkaa.
Ennen kaikkea olen hankkinut tänä vuonna kokemusta. Tutustunut uusiin ihmisiin, paikkoihin ja tapahtumiin. Ensi vuonna kalenterin täyttäminen on paljon helpompaa. Viihdyin puodilla, mutta hyvin viihdyn tien päälläkin. Aina on ollut kiva lähteä.
Kesäsesonki on takana. Nyt keskityn hetken syksyn messuihin. Ompelen
tietysti myytävää, mutta itse messuosastotkin täytyy rakentaa. Saa
nähdä, mitä minä sählä saan aikaan.
Tässä välissä aion pitää vähän vapaatakin. Huomenna tulee kengittäjä lyömään molemmille hevosille kengät. Minä pääsen ratsaille taas.
sunnuntai 21. syyskuuta 2014
Vanhan Keuruun syysmarkkinoilla
Säätiedotus lupasi viikonlopuksi vielä mukavaa säätä ja minulla on vielä kassakone messuja varten hankkimatta, joten ilmoittauduin mukaan vielä Vanhan Keuruun Syysmarkkinoille. Viimeinen kesäreissu kauppa-autolla tälle vuodelle.
Toivoin ehtiväni pitää pienen loman ennen syksyn messuja, mutta jos sitten Seinäjoen ja Tampereen messujen välillä ehtisin? Kiva kuitenkin oli lähteä: Keuruun vanha pappila miljöineen on niin kaunis. Tämän vuoden syysmarkkinoilla tehtiin myyjä- ja kävijäennätykset. Ei ihme, sillä järjestelyt pelasivat hyvin, tapahtumapaikka on upea ja tunnelma hyvä. Minä sain paikan pomppulinnan vierestä - eikös vain sovikin kauppa-auto siihen loistavasti!
Ilmassa oli jo selvästi syksyä. Villatakki ja Pajukannan tilalta ostamani ihana lammaspuuhka tulivat tarpeeseen. Myynnillisesti päivä oli hyvä. Kannatti siis lähteä!
Iltapäivällä huristelin kotia kohti hyvillä mielin. Nyt saan pakata kauppa-auton katoksen talveksi säilöön. Messuosastojen valmistelu on jo käynnissä ja joulukin tietysti mielessä.
torstai 18. syyskuuta 2014
50 metriä avokuistia
Miehen avokuistiurakka on tältä erää ohi. Pronssinvärinen valokate hankitaan, kun hartiapankki antaa myöten ja ensi kesänä maalataan. Aika komia siitä tuli! Laitoin ensimmäisen kerran täällä asuessa kukkia. Kiva asua näinkin valmiin näköisessä talossa.
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
Vanhan Keuruun syysmarkkinat 20.9.
Vanhan Keuruun syysmarkkinat
la 20.9. klo 11-15
Perinteinen syysmarkkinatapahtuma Pappilan ja Kamanan pihapiirissä.
Mm. lastenvaatteita, koruja, kalastustarvikkeita, käsitöitä, karkkia, leivonnaisia, kauden satoa, Pappilan kääryleitä, ruisleipää ja -lastuja, alusasut naisille ja miehille, magneettikorut...
Markkinoilla loimutetaan lohta mukaan ostettavaksi!
Lammasaitaus - saa rapsuttaa!
Lapsille pomppulinna ja ongintaa (maksullinen)
Annulin Putiikki ja aitta sekä Aittapuoti Tiltaltti avoinna.
Keuruun 4H lettu/vohveliteltta ja makkaranmyynti.
Keuruun museossa Herpmanin pojat - Isoviha Keuruulla -näyttely. Näyttelyn opastus klo 14.00 . Vapaa pääsy!
Vanha kirkko avoinna klo 11-15, kirkkoraha 1€.
Draamaopastus klo 12.00.
Pelimannimusiikkia pihapiirissä klo 11.15 ja 12.00.
Syyssadon lounas klo 11-15 Vanhassa Pappilassa.
Pappilan Tavernassa keittolounas (kalakeitto, kasvissosekeitto) sekä kahvilapalvelut.
Tapahtuman jälkeen Tavernassa ala carte listalta klo 15-20.
Tapahtuman ohjelma vielä osittain avoin, seuraa päivityksiä fb-sivulla!
Alueelle vapaa pääsy!
Ahdin tilan kauppa-auto on tietysti menossa mukana :)
tiistai 16. syyskuuta 2014
Tallipihalla Sadonkorjuujuhlissa
Sunnuntaina sain nukkua vähän pidempään, sillä Sadonkorjuujuhlat alkoivat Tallipihalla vasta klo 11.
Tällä kertaa parkkeerasin kauppa-auton vaunuvajan viereen. Kesäkauden ja Joulukylän ajan tässä on karusellin paikka.
Aurinkoa, tunnelmaa ja vilinää. Syksyn sato vaihtoi vikkelästi omistajaa. Meille muiden tuotteiden myyjille tämä ei ole yhtä vilkas kauppapäivä, mutta kun tapahtuma on lyhyt ja lähellä, niin kannattaa tulla.
Viisikuinen Martta-kuttu teki ensimmäisen työkeikkansa tallipihalle. Omistaja on ollut Tallipihan tapahtumissa aiemmin Ami-pässin kanssa. Hienosti Martan ensimmäinen Tallipihan keikka sujui ja rapsuttajia riitti.
Kotimatkalle pakkasin kyytiin mysteerilaatikon...
... ja perillä purin sen sisällön talliin :) Tallipihan kanat tulivat siis talvikotiin meille.
Nyt on tallissa syksyn ensimmäiset asukkaat.
maanantai 15. syyskuuta 2014
Käsityökorttelissa Helsingissä
Lauantaiaamuna vekkari pärähti klo 4.20 ja kuudelta starttasin kauppa-auton ja suuntasin pimeän sumuiseen syysaamuun.
Kymmeneltä Käsityökortteli oli noussut Narinkkatorille Kampin kauppakeskuksen eteen.
Minun paikkani oli tällä kertaa keskellä korttelia. Kauppa-auton vieressä oli komea tila keppihevosesteradalle, 4 x 10 m. Vähän tuli paineita tuon paraatipaikan täyttämisestä, kun näin ensivilauksen pohjakartasta! Oli pakko tehdä viime tingassa vielä yksi uusi estekin: tein vesiesteen jäävelourista. Koristeeksi radalle ostin muutaman callunan. Kivalta näytti lopulta kepparirata ja täytti sille varatun tilan juuri sopivasti.
Tuunasin jokin aika sitten Ikean teltasta vähän enemmän minun näköiseni sirkusteltan. Nyt kiinnitin sen kauppa-auton katolle. Varsinkin lapset sen huomasivatkin, ihanin kommentti oli: "Kato äiti, taikasirkus!" Parasta tietysti oli, että sirkusteltta näkyi keskeltä aluetta kauas ja sai uteliaat pujottelemaan valkoisten telttarivistöjen lomasta katsomaan, mikä ihme täältä löytyy.
Kauppa-autolle pakkasin mukaan kaikki mahdolliset kepparitarvikkeet. Uusimpina kullanväriseksi maalaamiani Okun ja Viljamin vanhoja kenkiä kepparitallien koristeiksi ja loppuviikosta ompelemiani minikeppareita.
Pipoja oli tietysti vinot pinot. Tällä hetkellä teen uusina ainoastaan Pirkkoja ja ruusupipoja, muiden mallien viimeiset ovat alekorissa.
Hämmästyn itse joka kerran myyntitapahtumissa kauppa-autosta purkamaani tavaramäärää. Tällä kertaa täytin sentään n. 65 neliön tilan (+ näköjään hyvän matkaa ilmatilaakin) ratoineni ja puoteineni!
Onneksi kepparirata oli jo valmiiksi maalattu ja kahdessa tapahtumassa ollut pystytettynäkin. Vähän epäilytti, miten ehdin Helsingin vilinässä hoitaa sekä radan että kauppa-autolla myynnin, mutta rata on osoittautunut yllättävän itseohjautuvaksi. Olen merkannut lähtö- ja maalilinjat ja merkinnyt lainakepparien telineenä toimivan olkipaalin selkeällä ohjelapulla. Radan pohjan tein simppeliksi hevosenkengän malliseksi. Tietysti rata vaatii silti oman huomionsa, joka illalla tuntui jaloissa :D Lasten vanhemmat ovat osallistuneet hienosti: he ovat nostaneet pudonneita puomeja paikalleen ja huolehtineet itse lastensa ohjauksesta, vuorottelusta ja sovun säilymisestä. Nopeasti pienimmätkin ovat päässeet juoneen. Koko päivän aikana jouduin puuttumaan radalle järjestyksenpidon merkeissä vain kerran - ja kävijöitä oli sentään melkoisesti!
Radalla vilistettiin niin lainakepparien kuin omienkin kanssa ja välillä ilman keppareitakin. Yhden koirakon agility-suorituskin päivän aikana nähtiin, harmi etten saanut sitä kuvaa! Pienten välitön liikkumisen riemu oli ihan parasta, isommat keppariharrastajat taas yllättivät nopeudellaan ja ketteryydellään. Aikuisiakin radalla kävi ja hauskaa näytti olevan.
Tapahtuma päättyi kuudelta, mutta me myyjät aloittelimme pakkailemista verkkaisesti, sillä samaan aikaan sulkeutuneilta kaupoilta kulki torin läpi vielä paljon ihmisiä. Itse taisin tehdä viimeiset kaupat seitsemän maissa.
Aamupäivä oli melko hiljainen, mutta iltapäivällä riitti vilinää. Myynnillisesti päivä oli hyvä. Silti olo oli vähän pettynyt, sillä tästä vähän salaa odotin kauden myyntiennätyspäivää. Sitä ei siis tullut, mutta hyvä päivä kuitenkin.
Kauppa-auto kulki taas luotettavasti. Autoradio minulta vielä puuttuu, sitä kaipaan varsinkin näillä pidemmillä reissuilla. Miten ne viimeiset kilometrit tuntuvatkin aina niin pitkiltä? Kurvasin kotipihaan n. klo 22.30 melkoisen väsyneenä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)