Pukinkontista putkahtaneita

Tämän joulun alla suuntasin ompelu- ja käsityöintoni ja aikani pitkään vuoroaan odottaneisiin sisustusjuttuihin. Jotain pientä pukinkonttiinkin kuitenkin syntyi.

Tämän toivotun leikkikoiran Aretta sai jo synttärilahjaksi ja se onkin ollut rakas. Suunnittelin koiralle oman kopin, jonka Mies teki vanerista ja minä maalasin. Pakettiin päätyi vielä koiralle oma panta ja hihna.

Joulun alla ompelin tytöillekin muutaman pikkutyynyn. Ne pääsivät suoraan käyttöön, pukinkonttiin ei päätynyt mitään ommeltua.

Koiran kaveriksi Aretta toivoi muitakin interaktiivisia eläinleluja. Tämän sarjan lintuja saa myös häkkeineen, mutta ne muoviset häkit sattuvat äidin silmään... Syksyn lelukauppareissulta mieleen kuitenkin jäi tytön haikeus, kun lintu muovihäkkeineen jätettiin hyllyyn. Lintuja sai onneksi ostettua yksinäänkin ja paikallisesta sisustusliikkeestä löytyi ihana kultainen häkki. Häkkiin ostin vielä marketin lemmikkihyllystä linnun peilin kelloineen.

Meillä joulu jatkuu loppiaiseen asti. Kuusenkoristeina olleet karkit lapset ovat jo joulupäivästä alkaen saaneet syödä, mutta muuten nautitaan joulunajasta vielä täysin. Se kun on vain kerran vuodessa.

Kuudesluokkalaisen huoneessa

Tämän syksyn aikana olen sisustanut ahkerasti. Olohuoneen lisäksi suurimman muutoksen on kokenut Otson huone. Poika täytti kesällä 12 ja tämä on se ikä, johon on pitkään lupailtu mm. parvea ja muita isojen juttuja. Nyt tuli aika lunastaa lupaukset!

Toissa syksynä ostimme Urjalan aseman kirppikseltä metallisen pukukaapin. Väri on aivan täydellinen! Pukukaapin ovessa oli jo tarra valmiina ja siihen se sopikin. Se sai seurakseen lisää autoaiheisia tarroja. Verhot ovat Ikeasta.

Tämä täydellisyys - vanha, nahkainen TV-tuoli - löytyi paikalliselta Lähetyksen kirppikseltä. Jalkalamppu on sen naapurista, Sanerafixin kirppikseltä. Se sai hauskan lampun Ikeasta.

Mattokin on kirppislöytö, kuinkas muutenkaan. Se löytyi paikalliselta KMV-kirppikseltä.

Amerikanarkun olen ostanut jo Otson masuaikana, lentokonetaulu on tarttunut mukaan jo ajalta ennen lapsia. Se pääsi ensimmäisen kerran seinälle Otson hoitopöydän päälle.

Parvi on mieleinen. Parven lisäksi toteutui pojan toinen pitkäaikainen haave: ikioma akvaario. Otso sai sen synttärilahjaksi ja loppukesällä sitä alettiinkin rakentaa.

Vanhan terottimen ostin vuosi sitten Tampereen Kädentaitomessujen yhteydessä pidetyiltä Antiikki- ja keräilymessuilta. Karttapallo, jonka juuressa on mm. ilmapuntari, löytyi KMV-kirppikseltä.

Kai Kaimaani vahtii akvaariota hyllyllä parven alla.

Newtonin kehto on Tigerista, ötökät pääasiassa ötökkälehden kylkiäisiä.

Akvaarion hankinnan kriteereinä olivat, että se sopii taistelukalalle ja on kivan näköinen. Zooplussasta löytyi sopiva.

Akvaario sai syksyn mittaan asukkaikseen taistelukalakoiras Taiston, petokotiloita ja sukarapuja.

Viime viikolla hankittiin vielä kardinaalitetroja...

... ja albiinomonnisia. Uusien kalojen myötä akvaariossa kuitenkin puhkesi pilkkutauti. Tähän mennessä on harjoiteltu siis akvaarion hoitoa kantapään kautta. Kaikki tetrat kuolivat ja muut olivat todella sairaita. Nyt on pitkä lääkekuuri meneillään ja toivotaan, että loput kalat pelastuvat. Iloisesti syksyn mittaan lisääntynyt sukarapuklaani taitaa kuolla lääkitykseen. Tästä pilkkutautisodasta ei ilman uhreja selvitä.

Akvaarion takaiskusta huolimatta huoneessa on ihana nuoren miehen tunnelma. Täällä kelpaa tehdä läksyt ja lukea pinokaupalla kirjoja.

Joulukin on jo huoneeseen hiipinyt.

Ekaluokkalaisen huoneessa

Tytöt ovat asuneet tornikamareissaan nyt reilun vuoden. Aikaisemmin tornissa oli minun työhuoneeni ja vierashuone. Kesään asti huoneet olivat vähän väliaikaismoodissa: ikkunoissa vain jotkut verhot, lattioilla vanhat matot ja järjestyskin vähän odottamassa parempia aikoja. Nyt molemmat huoneet ovat lopultakin valmiit.

Tytöt saivat itse valita värit huoneisiin. Auroran yllätysvalinnan osuessa oranssiin sain nieleskellä vähän aikaa, mutta Aretta vasta haasteen heittikin: lilaa, turkoosia ja keltaista. Annoin asian hautua hetken ajatellen, että seuraavalla viikolla väritoiveet ovat ihan jotkut muut. Mutta ei, tyttö on sinnikkäästi pysynyt valinnoissaan. Mikäs siinä sitten; nyt on lilaa, turkoosia ja keltaista :D

Värimaailmaan sopivia retroverhoja metsästin kissojen ja koirien kanssa. Tarjokkaita kyllä löytyy toinen toistaan mojovammissa väreissä ja kuoseissa, mutta nämä hakemani ovat aikakaudelta, jolloin todella niukat verhot ovat olleet muodissa. Järjestäen löytöni osoittautuivat liian pieniksi. Nämä turkoosit aarteet löysin Facebookin Rättei, Lumpui & Retroi -ryhmästä. Niissä koko riitti laskosverhoiksi kahteen ikkunaan. Sain verhot valmiiksi eilen ja nyt ne odottavat yllärinä koulusta palaavaa Arettaa.

Pöytä on Otson vanha pieneksi jäänyt. Olen ostanut sen omina opiskeluaikoinani forssalaisesta osto- ja myyntiliikkeestä. Minulla se oli turkoosi, Otsolla petrolinsininen ja Arettaa se palvee nyt lilana. Alunperin se on luultavasti ollut lakattu. Keltainen työvalo on viime kesän kirppislöytö.

Kuten meillä kotona kaikkialla, tässäkin huoneessa on monta kirppislöytöä. Tämä lilansävyinen täkki löytyi vasta viime viikolla ja selvisi kuin selvisikin tervetulotoivotuksestani, 60 asteen pesusta. Vanha kaunisvaloinen karttapallo on kirppikseltä myös, samoin piianpeili pöydällä ja nukkekodin alustaksi ostamani ja maalaamani radiopöytä.

Ette arvaakaan, miten ihanalta tuntuu, kun olen pitkästä aikaa saanut keskittyä kodin sisustusprojekteihin. Niitä on nyt työn alla useampi yhtä aikaa. Seuraavaksi viimeistelen Otson huoneen, se onkin jo viittä vaille valmis.

Tyttöjen huoneisiin tuli juuri sellainen tunnelma, jota toivoinkin. Värejä on paljon, samoin hulluja esineitä, mutta silti omasta mielestäni on harmonista. Yläkerran aulakin etenee takavasemmalla. Tiedättekös: portaissa on lopulta ihka oikea ihmisten kaidekin! Se odottaa paria reipasta maalauspäivää vielä.

Kolmasluokkalaisen huoneessa

Meillä alkoi lastenhuoneiden sisustuspäivityskierros jo heinäkuussa, kun koulujen alkuun piti saada kaikille taas sopivat kirjoituspöydät ja muutenkin kasvaville lapsille päivitetyt omat jutut. Tämä homma ei ole taaskaan kerralla valmis, sillä osa tavaroista etsitään kirppiksiltä tai tehdään itse, osa siirtyy eri huoneista ja maalataan. Nyt valmistui kolmasluokkalaisen Auroran huone.

Karttapallo ja ihanan oranssit retroverhot ovat tuoreimpia kirppislöytöjä. Onneksi nappasin nuo verhot mukaani, vaikken edes niitä ostaessani tiennyt, mihin huoneesen ne laittaisin. Tänne ne sopivat hyvin ja tuovat sopivasti särmää vaaleanpunaisen rinnalle. Oranssi työvalo on lapsuudenkodistani.

Maalasin kesällä Otson huoneesta jääneet tummansiniset sängynaluslaatikot. Aurora sai niistä toisen, siitä tuli vaaleanpunainen. Kolmasluokkalaisen seinille ilmestyy kuvia ja julisteita niin, että äidin silmiin sattuu. Yhdessä tytön kanssa askartelimme tärkeimmistä taulut. Näistä Aurora tykkää hirmuisesti - ja niin äitikin.

Ompelukonelaukkunukkekotikin valmistui tänään. Tai eivät kai nämä koskaan valmistu, sillä tähän on vielä suunnitteilla takka. Mutta menköön välillä leikkeihin, minä keräilen takavasemmalla uutta innostusta.

Seuraavaksi sisustusrintamalla pitäisi istua ompelukoneen ääreen. Meillä puuttuu verhot tällä hetkellä monesta ikkunasta. Tämän huoneen oranssien tyylisiä metsästän sekä kirppiksiltä että netistä, mutta harvoissa riittää mitta. Etsintöjä hankaloittaa vielä se, että puuttuvien verhojen huoneissa on kaksi ikkunaa kussakin, pitäisi siis löytää neljä samanlaista verhoa kerralla.

Sisustusta ja pintaremppaa: Otson huone

Kesän pintaremppakierroksella Otson huoneessa tapahtui vähiten. Kirppikseltä löytyi pieni, vanha pahvihylly pöydälle. Isomman pöydän hankinta on ajankohtaista luultavasti ensi syksynä, siihen asti huone saa olla tällaisena.

Sisustuspäivitystä Aretan huoneeseen

Lastensänkyjen aikakausi on meidän (bio)perheessämme ohi! Arettakin kasvoi ulos vanhasta päästävedettävästä lastensängystä. Sitä paitsi menin lupaamaan sen lastensängyn rekvisiitaksi viime marraskuisille Tampereen käsityömessuille Suomen käsityöyrittäjien näyttelyosastolle, joten uusi sänky oli saatava.

Tämän talonpoikaisen sivustavedettävän sängyn olen ostanut jo jokunen vuosi sitten eräältä antiikkikauppiaalta. Sänky on odotellut tallin vintillä sopivaa kunnostushetkeä. Tämä oli ootrattu, mutta maalaukset hilseilivät. Siispä tartuin taas hiomakoneeseen ja sen perään Osmon huonekaluvahapurkkiin. En hionut tästä kaikkia maaleja, sillä hilseilevän pinnan alta paljastui aivan ihana patinainen väri. Saahan tätä myöhemmin hiottua lisää, jos siltä tuntuu.

Aretta itse löysi ja osti omilla rahoillaan kirppikseltä liitutaulun. Sille löytyi pikkuruisesta huoneesta paikka ovesta. Oviensa sisäpuolille ipanat saavat kiinnittää julisteita ja askartelujaan.

Tilasin jälleenmyyntiin näitä vanhantavia amerikkalaisia heppagarlandeja. Kevään myyntitapahtumissa näitä tulee siis ainakin näkymään. Mallikappale pääsi odottelemaan Aretan muurin reunalle.

Ihan kuin heppajulisteet eivät riittäisi, Aretta on koristellut nekin vielä hevostarroilla.

Äidin tyttö.