Tapaninpäivän myrsky katkaisi meiltä sähköt 4½ vuorokaudeksi. Ei hätiä mitiä, sillä meillä on:
- puulämmitys (muinakin aikoina, vain ja ainoastaan)
- oma kaivo (tosin lähes ehtynyt)
- harjoituksia usein (= pienempiä sähkökatkoja)
Siispä meillä on aina jonkin verran vettä varastossa, kynttilöitä, taskulamppuja, säilykeruokaa ja patteriradio.
Lapsia harmitti, kun odotetut joulunajan piirretyt jäivät näkemättä. Leikkejä riitti onneksi omasta takaa...
... majanrakennusta...
... merirosvolaivaa - ja montaa muuta roolileikkiä tontuista merenneitoihin. Tasapuolisuuden nimissä nahisteluakin kyllä riitti.
Meillä oli siis melko pitkä katko, mutta asiat varmasti paremmin kuin monella muulla: lämmintä ja ruokaa riitti, vaikka alkuun sähköjen lisäksi tie ja puhelinkin olivat poikki. Aika shokki kuitenkin 2000-luvun mukavuuksiin tottuneille useamman päivän yhtäjaksoinen sähkötön elämä. Huonoja hetkiä oli pari: kun Aretta kolmannen päivänä aamuna puklasi aamupalajugurtit, minulta meinasi päästä itku. Mahatautia ei tähän väliin todellakaan kaivata! Onneksi ykä pysytteli kuin pysyttelikin poissa. Viidenteen sähköttömään aamuun herätessä suorastaan v*tutti, mutta päivä lähti kuin lähtikin taas kerran käyntiin. Paras hetki oli varmaan lettujen paisto iltapalaksi puuhellalla. Elämäni parhaat letut!
Eläimiä sähköttömyys ei näyttänyt hetkauttavan. Kanatkin munivat päivän lyhyydestä piittaamatta munan naiseen päivässä.
Ruokahuolto
Ipanat aamupalalla.
Muutaman päivän pimeyden jälkeen sähkövalot tuntuvat häikäisevän!
Puuhellassa paloi tuli lähes koko sähkökatkon ajan. Olen jonkin verran käyttänyt puuhellaa ruoanlaittoon muutenkin, lähinnä puurojen ja keittojen haudutukseen tai ruoan lämpimänä pitämiseen. Hellan uunia en saanut kunnolla lämpiämään, mutta keittotaso toimii mainiosti ja pääsin sen kanssa nopeasti sinuiksi. Tein ruoat, pelastin pakastimen marjat hilloiksi (hassua, että kaupan hillosokerihylly oli tyhjillään välipäivinä - yllättävä sesonki!) ja paistoin lettujakin (voilla - sitä täällä hyllyistä löytyy).
Muutama on ihmetellyt, kun säilytimme puuhellan remontissa. Sen tilalle olisi saanut paljon kaappitilaa. Onneksi säilytimme! Sitä paitsi ne kaapit olisivat todennäköisesti vain täyttyneet tarpeettomasta tavarasta, keittiövempaimista joita ei käytetä. Meillä on aika vähän koneita muutenkin, muutamalla perusjutulla tullaan hyvin toimeen.
Tilapäisjääkaappina toimi viileä kuisti. Ikkunalaudalla oli sopiva jääkaappilämpötila.
Operaatio Vesi
Normaalisti vettä eläimille saa kraanasta entisestä karjakeittiöstä. Talliin on tulossa juoma-automaatit, mutta toistaiseksi vesi juoksee vain, kun sen kantaja niin tekee.
Vettä saa myös täältä, wanhasta kaivosta. Pohjavesi vain ei enää ole 1930-luvun tasolla ja kaivosta loppuu vesi vähän väliä. Suljimmekin wanhan kaivon kunnon kannella, ettei lasten tai eläinten kanssa sattuisi vahinkoa. Nykyään saamme vetemme porakaivosta 180 metrin syvyydestä, mutta sen pumppu toimii sähköllä. Siispä sähköttömät kääntyvät taas wanhan kaivon puoleen...
Ensin traktorikaivuri käymään ja kaivonkansi sivuun...
... ämpärit kohti syvyyksiä...
... ja tuloksena on iloinen vesimies!
Sähkökatkossa hankalinta olikin vesi. Tämän elukka- ja ipanalauman sai kuitenkin huollettua. Wanhaan kaivoon hankitaan tästä viisastuneina käsikäyttöinen pumppu. Ja tilalle kunnon aggregaatti (joka on jo hankintalistalla ollutkin). Omasta tuulivoimalastakin ollaan puhuttu muutama vuosi, nyt sekin harppasi hankintalistalla muutaman sijan ylöspäin.
Last monday's storm cut our electrics for almost 5 days. Phones did not work also and at first road was blocked by big threes fallen all over. We did survive!
