Puhtaalta pöydältä

Naisella on oikeus vaihtaa mielipidettään ja tehdä 180 asteen käännös, eikö niin? Meillä on sairastettu joulusta asti, koko perhe vuoronperään ja yhdessä ja jotenkin se kruunasi vuoden 2017 niin, että sain tarpeekseni koko vuodesta. Ikinä meillä ei ole ennen uuttavuotta siivottu joulua pois, mutta nyt tehtiin niin. Aarrearkkuihin pakattiin jopa ikkunoiden valotähdet, jotka meillä normaalisti ovat pääsiäiseen asti. Vain joulukukat jäivät vielä: nuppuasteelle jumittanut jouluruusu, muutama hyasintti ja jo muutaman lehden pudottanut joulutähti. Punainen keittiökin tökkii nyt, vaikka olenkin sitä rakstanut pian kymmenen vuotta. Jos pääsen ihmisten töihin tänä vuonna, niin keittiössä vaihtuu väri!

Olohuone on aika entisellään sitten vuoden takaisten bloggailujen. Ison amerikanarkun kaveriksi lyhensimme jalat tuosta vihreästä pikkupöydästä, jonka monta vuotta sitten löysin rompetorilta. Sille ei ole oikein löytynyt paikkaa ja en ole jalkojen pätkäisyyn aikaisemmin raaskinut ryhtyä, mutta se on nyt tuossa paikallaan tosi mieluinen. Ja nyt mahtuu koko perhe olohuoneeseen pelaamaan lauta- ja korttipelejä.

Kuusen paikka oli tuolla keittiönpään nurkassa. Siihen tuli nyt tallinvintillä varastossa uinaillut pieni kulmakaappi. Sen päälle pitää metsästää kirppisreissuilta sopiva lamppu. Vihreää kautta mulle selvästi pukkaa: veden- ja koivunvihreät sävyt näyttävät nyt tosi kauniilta.

Tervetuloa vuosi 2018!

Tulkoon Joulu

Niin tuli joulu tänäkin vuonna. Tänä vuonna joulu oli vähän erilainen, sillä äidin hautajaisista on vasta kolme viikkoa. Tänä vuonna joulu on erilainen myös siksi, että siitä huolimatta nautin joulun laittamisesta rauhalliseen tahtiin ja etukäteen. Kuusikin koristeltiin jo Tuomaanpäiväksi.

Leivoin perinteisen taatelikakun kaveriksi äidin reseptillä kirsikka-kookos-kuivakakkua. Piparit olen aina tehnytkin äidin reseptillä. Tänä vuonna niiden leipominen oli erityisen tunteikasta.

Joulu on musta, mutta viikkoa aikaisemmin oli vielä näin idyllistä. Lapset ehtivät muutaman kerran luistellakin talon eteen jäädytetyllä jäällä. Ei musta joulu meidän joulunviettoamme haitannut, mutta kyllä tämä valkoinen versio on kuvissa kauniimpi :)

Tänä vuonna kaikilla lapsilla oli yhteinen joulujuhla - ainoan kerran. Olen joutunut jättämään monta joulujuhlaa töiden takia väliin, mutta tänä vuonna pääsin. Tänä vuonna onnistuin myös tekemään nekkuja. En tiedä, oliko epäonnistuneiden yritysten jälkeen salaisuus siinä, että käytin luomukermaa vai siinä, etten tällä kertaa katsonut kelloa tai muitakaan mittareita.

Nekut:

2 dl sokeria

2 dl vaaleaa siirappia

2 dl (luomu)kuohukermaa

Keitä kattilassa aluksi ahkerasti sekoittaen, sen jälkeen vain välillä sekoittaen niin että seos koko ajan kuohuu. Aikaa menee tunti jos toinenkin. Testaa massa välillä tipauttamalla siitä pisara lasilliseen kylmää vettä: kun pisara jähmettyy muovailtavaksi, massa on valmista.

Lisää vielä:

1 dl pähkinä- tai mantelirouhetta

Sekoita ja annostele nekkuvuokiin ja anna jäähtyä viileässä.

Koristevarasto on taas karttunut tänäkin vuonna kirppiskierroksilla. Olen kiikuttanut toinen toistaan huisimpaa valokoristetta tiskille testattavaksi. Nämä ovat heikkouteni! Mitä hullumpia, sen ihanampia :)

Olohuoneen seinälle on ollut tarkoitus laittaa valokuvia jo pidemmän aikaa. Aie on aina vain siirretty kiireisempien puuhien alta hamaan tulevaisuuteen. Nyt löysin kirppikseltä pienen, sinapinvärisen ruusuryijyn, joka suorastaan vaati päästä seinälle. Yksinään se on liian pieni meille, mutta nyt se sai kaverikseen kuvia. TV:n iso ruutukin tuohon sekaan nyt vähän maastoutuu.

Ompelin joka puolelle taloa pieniä tyynyjä retrokangasaarteista. Varsikin sohvat ovat niitä kaivanneet.

Tänä vuonna lahjavalvojaisistakin ehdittiin nauttia. Pukki ei käy meillä enää, mutta portaiden juuren postilaatikkoon hän oli jättänyt lapsille kirjeen.

Lastenhuoneissa on täysi joulu myös. Ikkunoihin leikkasimme lumihiutaleita ja jokainen lapsi sai valita mieluisensa värisen muovikuusen.

Aattona meillä oli muutaman vuoden tauon jälkeen taas joulupöydässä väkeä. Siitä nautimme ja miten ihanaa oli, kun alla ei itselläni ollut kahden kuukauden uuvuttavaa työputkea 110-tuntisine työviikkoineen. Kiitos aattovieraille ja suurkiitos lastenkin puolesta huikeista lahjoista!

Joulun menun suhteen sekoitettiin perinteistä ja uutta. Jälkiruoaksi avattiin suklaa- ja marmeladirasiat ja kahvipöytään istuttiin myöhemmin.

Joulumenu:

Hirvipaisti

Uunilohi

Juustoiset härkispyörykät

Nyhtökaurakäristys

Bataattilaatikko

Porkkanalaatikko

Uuniperunat

Pippurinen kastike

Karpalohyydyke

Hunajainen sinappi

Rosolli

Hunajaiset cocktail-kurkut

Hunajamarinoitu punasipuli

Juustolautanen

Joululimppuja

Hirvipaistista kaunis suurkiitos metsästysseuralle! Se oli meillä ensimmäinen laatuaan ja vähän jännitti, kuinka sen saan onnistumaan. Meillä syödään lihaa tosi harvoin, joten rutiinia liharuokiin ei oikein ole.  Otin varman päälle ja laitoin paistopussiin voin, suolan, mustapippurin ja rosmariinin kera. Oli mureaa ja herkullista ja maistui kaikille.

Ihan parasta on, kun aattoiltana lopulta rauha laskeutuu taloon. On kynttilänvaloa ja konvehteja käden ulottuvilla. Nyt ei ole ihan pieniä talossa, joten nautin illan hämyssä rommikolankin.

Tämän joulun soitetuimmat joululaulut ovat (vakiosuosikkieni Sinatran ja Elviksen joululevyjen lisäksi):

Kurt Nilsenin versio Walking In the Airista

Pentatonixin versio Mary, Did You Know?:sta (minulle uusi)

Raskasta Joulua ja Tulkoon Joulu

Oikein ihanaa joulua teille kaikille, jotka tätä luette!

Tunnelmavalojen aikaa

Olen kerännyt kirppiksiltä taas läjän pieniä varjostimia ja niistä syntyi vielä olohuoneeseenkin tunnelmavalot. Meillä on kohta koti täynnä näitä pikkuvarjostimia, jos saan kaikki projektini toteutettua.

Tykkään kovasti tästä olkkarin uudesta ilmeestä. Jostain pitäisi vain keksiä amerikan arkulle seuraa, se on yksinään vähän liian pieni pöydäksi eikä sen pinta ole tasainen lautapeleille.

Mitä tapahtui sutenöörin sohvakalustolle

Siihen se jäi paikoilleen, asettui taloksi ja keräsi pikkuhiljaa ympärilleen olohuoneen. Nyt istumapaikkoja riittää koko perheelle ja vieraillekin. Tavaroille on löytynyt omat paikkansa: kirjat, lehdet, leffat, pelit... Nyt niitä tulee käytettyä, kun ne löytyvät helposti paikoiltaan (ja kun minä en ole koko ajan ompelemassa tai myyntitapahtumissa).

Saimme uuden telkkarin hääpäivälahjaksi, kiitos antajalle! Tähän asti olemme pärjänneet puolet pienemmällä. Välillä ihan nolottaa noin iso ruutu, mutta kai se on nykypäivää. Eipähän tarvitse vielä hankkia ikänäkökakkuloita :D

Toiselle ikkunaseinälle löytyi ikealaisten hyllyjen kaveriksi kirppikseltä puinen hylly, jonka taustaksi laitoimme tapettia. Ilman sitä se maastoutui taustan hirsiseinään. Bongasin ihanan kamalaa retrotapettia, jota laitoimme taustaksi ensin. Olisin niin halunnut sen sopivan, mutta tässä se ei kerta kaikkiaan toiminut vaan taikoi hyllyn esineet kuvioihinsa kadoksiin.

Siispä vaaleampaa jarauhallisempaa vaaleansinistä ruusutapettia. Tämä huone kaipaa sohvakalustojen ja hirsiseinien vastapainoksi keveyttä ja vaaleutta.

Lukunurkkaus on ollut yllättävän suosittu. Siinä on hyvä tehdä läksyjä ja siinä puristin näyttötyöni kasaan.

Ja taas kirppislöytö: nippu vanhoja tulitikkujen tukkulaatikoiden etikettejä. Onneton myyjä oli liimannut hintalaput niiden keskelle, joten melkein kaikki olivat vahingoittuneet. Harmi! Mutta nättejä ne ovat silti ja riittivät sopivasti kahteen tauluun. Nurkan tummat Ebba Masalinit saivat siis lähdöt.

Trendien huipulla ei meillä edelleenkään surffailla, mutta itse viihdymme. Mammalomaillessa olen nauttinut erityisesti keinutuolista ja radiosta.

Sutenöörin sohvakalusto

Kevään mittaan puodin läheiselle kirppikselle materialisoitui tämä sammaleenvihreä (kuvassa näyttää keltaisemmalta kuin on) sohva. Hyväkuntoinen ja kiiltävä. Kamala. Ihanan kamala. Kamalan ihana.

Vihreää sohvaa en osannut omaan kotiin edes ajatusleikeissäni sijoittaa, mutta kun samalle kirppikselle ilmestyi kullanvärinen sukulaisensa nojatuolit mukanaan, alkoi raksuttaa. Nämä haluaisin viimeisiään vetelevien ikealaistemme tilalle! Miehestä löytyy sen verran retrohenkeä, että myöntyi heti. Osansa oli varmasti ikealaisen sohvavanhuksemme vaatimilla jatkuvilla korjaustoimilla ja uhkaavalla romahtamisella.

Mutta mutta... Nämä ovat ihanat, mutta... En tosiaankaan halua paheellisen buduaarin tai sutenöörin interiöörin vaikutelmaa olohuoneeseemme. Näiden kanssa täytyy pitää kieli keskellä suuta, että näyttävät raikkailta ja kodikkailta. Kavereiksi ei tosiaankaan mitään punaisia samettiverhoja ja kultatupsuja :D

Sohvat ja tuolit olivat todella siistejä jo tullessaan ja saivat vielä imuri- ja höyrypesurikäsittelyn. Kullanvärisen tyynyjen alla loistavat kultaiset Iskun merkit.

Taustalla näkyvät lasiovikaapit on kauan sitten ostettu Ikeasta ja ovat palvelleet uskollisesti lasten tuholaisajat. Saranat ja lukot on väännelty niistä rikki, joten niistäkin on jo aika luopua.

Kirppiksellä ajattelin, että olohuoneeseemme ei saada mahtumaan kuin pelkät sohvat. Pyörittelimme aikamme ja lopulta päädyimme jättämään koko kaluston sisälle. Yksi nojatuoli laitettiin peränurkkaan jalkalampun alle, siinä on nyt mukava luku- ja bloggauspaikka.

Olohuoneissamme yli vuosikymmenen TV-kaappina palvellut punainen kiinankaappi vietiin varastoon ja tilalle tuotiin puun värinen talonpoikaiskaappi vierashuoneesta. Seurakseen se sai kaksi valkoista hyllyä, jotka jäivät sukulaiselta muutossa yli.

Telkkaria meillä katsellaan tosi vähän. Vähän isompi olisi kiva, mutta kun sellainen meille kerran erehdyttiin sisään kantamaan, lapset rikkoivat sen parissa viikossa. Näyttö säpäleiksi, krits vaan. Tämä pienikin on saanut osumaa, vaikka on tähän asti asustellut siellä kiinankaapin suojissa. Tällä siis pärjätään toistaiseksi ja uudesta haaveillaan vasta tuholaisten kasvettua vielä isommiksi.

Valkoisen keinutuolin bongasin oman kylän rompetorilta toukokuun lopulla. Nyt sekin löysi paikkansa. Keinutuolista olen aina haaveillut, kun talossa on ollut vauva.

Kesäksi en laittanut verhoja ollenkaan, vaan ripustin ikkunoille vanhoista pitsiverhoista ommellut viirit (niitä muuten saa puodiltani, á 9,50).

Mustan korituolin ostin kirppikseltä viime kesän lopulla. Siinä on kiinteä istuintyyny, jonka pehmusteet vaihdoin ja verhoilin sen uudestaan pellavalla. Tuoli on saanut kaverikseen lasten vauva-ajoilta jääneen lampaantaljan.

Vielä on vähän keskeneräistä ja yksi matala valkoinen hylly pitää hakea Ikeasta tuonne ikkunaseinälle puisen lokerikkohyllyn alle. Sohvapöytänä toimiva Amerikan arkkukin kaipaa kaverikseen jotain, sillä nyt sohvien väliin jää niin suuri tila, että sille on vaikea istualtaan ylettyä. Tykkään kuitenkin kovasti jo nyt, tuntuu ihan omalta ja näyttää meiltä. Olen vähän yllättynyt valkoisen kaipuustani, siitä on selvästi tullut minule väri muiden joukossa. Oli aika, jolloin välttelin sitä ja kotonamme ei ollut edes valkoisia listoja. Nyt muurit, ovet ja listat ovat valkoiset, mutta katot ovat sentään kermaan sävytetyt.

Eiköhän tämä jouluun mennessä ala olemaan valmis.