Kevään mittaan puodin läheiselle kirppikselle materialisoitui tämä sammaleenvihreä (kuvassa näyttää keltaisemmalta kuin on) sohva. Hyväkuntoinen ja kiiltävä. Kamala. Ihanan kamala. Kamalan ihana.
Vihreää sohvaa en osannut omaan kotiin edes ajatusleikeissäni sijoittaa, mutta kun samalle kirppikselle ilmestyi kullanvärinen sukulaisensa nojatuolit mukanaan, alkoi raksuttaa. Nämä haluaisin viimeisiään vetelevien ikealaistemme tilalle! Miehestä löytyy sen verran retrohenkeä, että myöntyi heti. Osansa oli varmasti ikealaisen sohvavanhuksemme vaatimilla jatkuvilla korjaustoimilla ja uhkaavalla romahtamisella.
Mutta mutta... Nämä ovat ihanat, mutta... En tosiaankaan halua paheellisen buduaarin tai sutenöörin interiöörin vaikutelmaa olohuoneeseemme. Näiden kanssa täytyy pitää kieli keskellä suuta, että näyttävät raikkailta ja kodikkailta. Kavereiksi ei tosiaankaan mitään punaisia samettiverhoja ja kultatupsuja :D
Sohvat ja tuolit olivat todella siistejä jo tullessaan ja saivat vielä imuri- ja höyrypesurikäsittelyn. Kullanvärisen tyynyjen alla loistavat kultaiset Iskun merkit.
Taustalla näkyvät lasiovikaapit on kauan sitten ostettu Ikeasta ja ovat palvelleet uskollisesti lasten tuholaisajat. Saranat ja lukot on väännelty niistä rikki, joten niistäkin on jo aika luopua.
Kirppiksellä ajattelin, että olohuoneeseemme ei saada mahtumaan kuin pelkät sohvat. Pyörittelimme aikamme ja lopulta päädyimme jättämään koko kaluston sisälle. Yksi nojatuoli laitettiin peränurkkaan jalkalampun alle, siinä on nyt mukava luku- ja bloggauspaikka.
Olohuoneissamme yli vuosikymmenen TV-kaappina palvellut punainen kiinankaappi vietiin varastoon ja tilalle tuotiin puun värinen talonpoikaiskaappi vierashuoneesta. Seurakseen se sai kaksi valkoista hyllyä, jotka jäivät sukulaiselta muutossa yli.
Telkkaria meillä katsellaan tosi vähän. Vähän isompi olisi kiva, mutta kun sellainen meille kerran erehdyttiin sisään kantamaan, lapset rikkoivat sen parissa viikossa. Näyttö säpäleiksi, krits vaan. Tämä pienikin on saanut osumaa, vaikka on tähän asti asustellut siellä kiinankaapin suojissa. Tällä siis pärjätään toistaiseksi ja uudesta haaveillaan vasta tuholaisten kasvettua vielä isommiksi.
Valkoisen keinutuolin bongasin oman kylän rompetorilta toukokuun lopulla. Nyt sekin löysi paikkansa. Keinutuolista olen aina haaveillut, kun talossa on ollut vauva.
Kesäksi en laittanut verhoja ollenkaan, vaan ripustin ikkunoille vanhoista pitsiverhoista ommellut viirit (niitä muuten saa puodiltani, á 9,50).
Mustan korituolin ostin kirppikseltä viime kesän lopulla. Siinä on kiinteä istuintyyny, jonka pehmusteet vaihdoin ja verhoilin sen uudestaan pellavalla. Tuoli on saanut kaverikseen lasten vauva-ajoilta jääneen lampaantaljan.
Vielä on vähän keskeneräistä ja yksi matala valkoinen hylly pitää hakea Ikeasta tuonne ikkunaseinälle puisen lokerikkohyllyn alle. Sohvapöytänä toimiva Amerikan arkkukin kaipaa kaverikseen jotain, sillä nyt sohvien väliin jää niin suuri tila, että sille on vaikea istualtaan ylettyä. Tykkään kuitenkin kovasti jo nyt, tuntuu ihan omalta ja näyttää meiltä. Olen vähän yllättynyt valkoisen kaipuustani, siitä on selvästi tullut minule väri muiden joukossa. Oli aika, jolloin välttelin sitä ja kotonamme ei ollut edes valkoisia listoja. Nyt muurit, ovet ja listat ovat valkoiset, mutta katot ovat sentään kermaan sävytetyt.
Eiköhän tämä jouluun mennessä ala olemaan valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti